sunnuntai, 14. syyskuu 2008

Ei kai vaan..!?!?

Niin, nyt kävi ohraisesti. Peliini nimittäin ilmaantui pieni ongelma, kun asensin Vapaa-ajan ja Kaupunkikämpän. Minäpä siinä sitten kokeilin kaikki mahdolliset keinot, jotta se paranisi mutta ei. Lopulta tulin siihen tulokseen, että poistan nuo kaksi lisäosaa ja asennan uudelleen. Ja pelille taisi käydä samoin kuin muillekin. Kaikki poistui.

Yritän vielä parhaani mukaan pelastaa pelini ja Cappelit. Mutta tilanne näyttää pahasti siltä, että mitään ei ole tehtävissä. Joten, se on bye bye. Hetkellisesti vain, onhan sitä pienen pieni mahdollisuus että kaikki kääntyy hyvin tai minä aloitan uuden legacyn. Ken tietää.

Kiitän vielä kaikkia lukijoita, joita ilman tätä tarinaa ei olisi saatu näin pitkälle.

Kiittäen,
Chimmyy & Cappelit

Kaipaatteko uutta legacya? Saamanne pitää, sillä Bertorellit ovat nyt täällä!

perjantai, 29. elokuu 2008

Osa 17 - Odottamaton tapaus

Niin, taas se olisi uuden osan paikka. Ihmeen nopeasti minä olen näitä loppujen lopuksi tehnyt, kun ajattelee että koulu on ollut osa arkea jo parin viikon ajan. No mitäpä tuosta. Korvaavat silmät muuten vaihtuivat, joten älkää ihmetelkö mahdollista erilaisuutta simeissä. Kiitän kommentoijia jälleen kerran ja aloitan saman tien osan, jollaista ette varmastikaan osanneet odottaa...

Osa17Kuva01.jpg

Eine oli pannut merkille, että hänen ruokahalunsa oli lisääntynyt. Tästä syystä hän uskoi vahvasti, että raskaus oli aluillaan. Toisaalta taas hänestä tuntui, että hän kuvitteli vain asian olevan näin, jotta olisi edes pieni todiste siitä, että hänen vatsassaan kypsyi pieni elämä.

Osa17Kuva02.jpg

Arianna tyytyi tuoremehuun. Nuorempien polvien olisi syytä syödä enemmän, heillä oli vielä elämä edessä. Toisin kuin Ariannalla itsellään - vanhuus kolkutteli jo ovelle.

Osa17Kuva03.jpg

Sean oli totaalisen uupunut töistään. Ylennystä ei vain kuulunut, vaikka hän teki töitään hien valuessa otsalla. Onneksi oli Eine, jonka viereen saattoi illalla käpertyä... ja ehkäpä pitää jotain omaa kivaakin?

Osa17Kuva04.jpg

Piakkoin Eine löysi itsensä vessasta oksentamassa. Oliko tämä nyt se todellinen merkki vauvasta?

Osa17Kuva05.jpg

Stacy oli kuullut Einen yökkäilyt - samoin kuin Einen ja velipuolensa touhutkin. "Ei teidän tarvitse salailla sitä", hän sanoi vakavana. "Kyllä minä tiedän miten lapsia hankitaan. Ja ellen ole täysin väärin käsittänyt, niin olen pian täti!" Eine hymyili Stacylle, muttei sanonut mitään.

Osa17Kuva06.jpg

Puutarhuri ei jostain syystä ollut vieraillut moneen päivään Cappeleilla. Stacy tomerana tyttönä päätti sitten hoitaa hommat tämän puolesta.

Osa17Kuva07.jpg

Vapaa-aikaakin hänellä oli kaikesta huolimatta. Stacy oli jo ystävystynyt erään nuoren pojankoltiaisen kanssa. Postipoika Aaron Liimatainen oli todellakin hänen mieleensä.

Osa17Kuva08.jpg

Ehkä Stacy toivoi tältä suhteelta enemmänkin? Ainakin flirtistä päätellen. Eikä Aaron pahakseen pannut, nätti tyttöhän Stacy on.

Osa17Kuva09.jpg

"Apua!" Irina kirkui ja haukkoi henkeään. "Yves, miksi..?" Yves vain nauroi ja katosi jälleen näkyvistä jättäen Irinan yksin olohuoneeseen. "Yves, minä luulin että olit kuollut", Irina kuiskasi hiljaa, mutta äärimmäisen iloisena. Hänen miehensä ei ollutkaan mennyttä!

Osa17Kuva10.jpg

Menemisistä puheen ollen, seuraavana päivänä saapui mustaan verhoutunut hahmo paikalle. Viikatemies, tuo kaikkien simien pahin painajainen, oli tullut korjaamaan satoa.

Osa17Kuva11.jpg

Irinaa kuolema ei pelottanut. Hän oli jo odottanut tätä, ja pääsisihän hän Yvesin luokse. Stacy ei ottanut asiaa yhtä rauhallisesti, vaan itki itkemisestä päästyään Irinaa. "Mummi, älä jätä", hän niiskutti.

Osa17Kuva12.jpg

Perheellä oli nyt varaa hankkia toinenkin pöytä, jolle asettaa Irinan tuhkat. Paikka tietenkin Yvesin vieressä, sitä Irina olisi halunnut.

Osa17Kuva13.jpg

Stacy ei seuraavina päivinä tehnyt juuri mitään muuta kuin itki. Hän todella kaipasi Irinaa. Ja hän todella vihasi Viikatemiestä, joka oli raa'asti vienyt hänen rakkaimman ystävänsä.

Osa17Kuva14.jpg

Vielä samana iltana tuli salaperäinen puhelu. Epätavallinen ääni puhui toisessa päässä: "Kuinka hän voi, kaunis lapsi? Milloin saan hänet?" Stacy kuunteli hiljaisena, kuinka ääni jutteli hänelle. Ikävän nopeasti hän ymmärsi, kuka oli kyseessä. Viikatemies, paha Kuolema. "En tiedä mistä puhut, äläkä tule tänne", Stacy sai lopulta kuiskattua ja sulki puhelimen. Sitten hän purskahti jälleen itkuun.

Osa17Kuva15.jpg

Seuraavana päivänä keittiössä kaikui Stacyn voimakas huuto: "Mitä!?" Hänen vatsansa oli pyöristynyt. Hän odotti lasta. "Enhän minä ole ollut kenenkään kanssa... sillä tavalla", hän kuiskasi hiljaa. Vikkelästi hänellä kuitenkin välähti. Viikatemies oli tehnyt tämän, sitä hän oli soittanut eilisiltana. Mutta kuinka, sitä Stacy ei edes halunnut tietää.

Osa17Kuva16.jpg

Stacyn oli pakko kertoa tästä jollekulle. Eine oli ainut talossa, joten hän sai luvan kuulla mitä Stacylla oli sanottavanaan. Eine hämmästeli tapahtumaa kovasti. "Mutta... eihän... olet niin nuori... miksi..." hän sopersi ja tuijotti Stacyn pyöreää vatsaa.

Osa17Kuva17.jpg

Eine oli aluksi kuvitellut, että Stacy oli vain vitsaillut - tukenut tyynyn paidan alle tai jotain. Mutta kun vatsa pomppasi hänen silmiensä edessä, ei hän voinut kuin uskoa tarinan todeksi. Stacy odotti lasta Viikatemiehelle...

Osa17Kuva18.jpg

Stacy tunsi olonsa väsyneeksi. Joka paikkaa särki ja kolotti. "Minä en enää hommaa lapsia", hän mutisi kömpiessään sänkyyn. "En ikinä!"

Osa17Kuva19.jpg

Kauan Stacylle ei suotu aikaa nukkua. Synnytys nimittäin käynnistyi. "Ei tämä voi mennä näin", hän kähisi tuskansa lomasta. "Ei näin nopeasti... Vastahan tämä sai alkunsa eilen illallaaaaah!"

Osa17Kuva20.jpg

Eine kuuli Stacyn kirkumisen keittiöön ja riensi paikalle. "Rauhassa", hän sai sanotuksi. Tai eipä hän tiennyt, kuinka tuossa tilanteessa pitäisi toimia. Stacyn oli saamassa lapsen ennen häntä, vaikka hän oli kaksi kertaa vanhempi.

Osa17Kuva21.jpg

Saadessa syliinsä pienen käärön Stacy unohti synnytyksen tuskan. Tämän parempaa palkintoa ei olisi voinut saada. Mustatukkainen ja... olisivatkohan nuo silmät harmaat... eli mustatukkainen ja harmaasilmäinen poika sai nimekseen Kennady.

Osa17Kuva22.jpg

Stacy puristi pienoisen Kennadyn rintaansa vasten. Hänestä tuntui niin hyvältä, hänellä oli nyt lapsi. Oma lapsi. Mutta lapsen isä oli itsensä Kuolema. "Minä en anna Viikatemiehen koskea sinuun sormellaankaan", Stacy supatti Kennadyn korvaan ja suukotti tätä.

Osa17Kuva23.jpg

Lopulta väsymys alkoi painaa Stacyn silmäluomia alas. Kennadykin alkoi osoittaa samanlaisia merkkejä, joten tuore äiti laski poikansa kehtoon. Stacy ei kylläkään olisi halunnut laskea pientä vauvaa käsistään. Mitä jos Viikatemies nyt tulisi ja veisi Kennadyn? Ei ikinä...

Osa17Kuva24.jpg

"Minä heräsin outoihin ääniin", Arianna sanoi Einelle ruokapöydässä. "Mistä ne tulivat?" Eine epäröi hetken ja lappoi ruokaa suuhunsa. Sitten hän paukautti totuuden Ariannalle päin naamaa: "Stacy synnytti. Lapsen isä on... Viikatemies..."

Osa17Kuva25.jpg

Arianna riensi oitis hakemaan Kennadyn käsivarsilleen. "Kuinka Stacy saattoi päästää sinusta irti?" hän mutisi syöttäessään pientä poikalasta. "Isukkisihan voisi tulla ja tehdä pahoja..." Voi Arianna, sitähän Stacykin pelkää...

Osa17Kuva26.jpg

Nyt se sitten tapahtui! Einenkin vatsa muuttui kumpareeksi! Ehkä siellä on perijä..?

Osa17Kuva27.jpg

"Elämä hymyilee", Sean lauleskeli ja hieroi Einen suurta vatsaa. "Lapsi odottelee aikaansa kauniin vaimoni vatsassa ja pomo antoi ylennyksen!"

Osa17Kuva28.jpg

Nyt kun Einen raskaus paistoi kauas, Sean vietti enemmän aikaa vaimokkeensa käsipuolessa. "Pian olemme perhe", hän leperteli. "Sinä, minä ja..." Seanin suu loksahti auki, kun hän huomasi Ariannan syöttävän (taas) pientä Kennadya. "Tuota... Eine, et kai sinä vain ole jo synnyttänyt jotain kertomatta minulle?" hän kysyi epäluuloisena. Eine hymähti päätään pudistellen. Sean sai siis viimeisenä tietää että hänellä oli tätä nykyä siskonpoika.

Osa17Kuva29.jpg

Vaikka Kennady välillä haiskahtikin epämiellyttävälle, ei Stacy antaisi päivääkään pois sen hetkisestä elämästään. Kennady oli kiistatta parasta mitä hänelle oli käynyt, riippumatta siitä että pojan isä oli mitä hirvein ihminen - jos Viikatemies ihminen onkaan?

Osa17Kuva30.jpg

Piakkoin käynnistyi se Einenkin synnytys. Kivut vetivät vertoja jopa Stacyn synnytykselle. "Sean!" Eine sai karjaistua. "Nyt se tuleeeee!"

Osa17Kuva31.jpg

Sean ei oikein osannut toimia mitenkään. Hän vain huitoi käsillään ilmaa ja seisoi paikoillaan. Sanaakaan hän ei päästänyt suustaan. Tässä on todellinen mies, hmph.

Osa17Kuva32.jpg

Tässä lopputulos; ruskeatukkainen, harmaasilmäinen poikavauva. Sean nimesi esikoisensa Kalebiksi, eikä Einelläkään ollut mitään tuota nimeä vastaan. "Nyt meillä on se perhe", Sean kuiskasi kyyneleet silmissä.

Näin. Sanokaahan, olinko oikeassa kun väitin, ettette osanneet odottaa tämänkaltaista jatkoa, mitähäh? :D ... Niin arvelinkin. Ja ennen kuin joku tulee marmattamaan sääntörikkomuksistani, niin olen tietoinen siitä. Mutta halusin jonkin... käännekohdan ^^ Seuraavassa osassa nähdäänkin varmaan Kennadyn ja Kalebin kasvua, Ariannakin saattaa vanheta, kuka tietää. Näkemisiin.

sunnuntai, 24. elokuu 2008

Osa 16 - Unelma vailla valkoista hääpukua

Syvimmät anteeksipyyntöni siitä, että jatkon tekemisessä on kestänyt näin kauan. Turha varmaan edes toistaa itseäni sanomalla, että koulu ja tanssiharrastuksesi vievät mukavanlaisesti aikaa. Niin, ette te varmaan jaksaisi enää kuunnella sitä. Mutta asiaan - olen yrittänyt muistaa lisäillä linkkilistalle kaikki sitä pyytäneet, mutta jos puutut sieltä, niin sanoisitko minulle mömmöpäälle sen vielä kerran ^^' Paljon kiitoksia kommentoijille<3 Ja nyt siihen osaan, sitä varten varmaan tulittekin tänne.

Osa16Kuva01.jpg

Stacyn ajatukset olivat hyvin yksipuolisia nyt kun Sean asui jälleen kotona. Stacy nimittäin tiesi, että kun Eine olisi käynyt yliopiston loppuun, hän muuttaisi tänne Seanin perässä. Eikä siitä varmasti olisi pitkä matka lapsukaisiin. Tämä taas merkitsi sitä, että Stacysta tulisi täti.

Osa16Kuva02.jpg

Irina ei kovin paljoa miettinyt mahdollisia lapsenlapsenlapsiaan. Näin vanhoilla päivillään häntä kiinnosti enemmänkin taloon hankittu kuplapuhallin. Niin hauskaa Irinalla välillä oli, että hän unohti edesmenneen miehensä poismenon.

Osa16Kuva03.jpg

Viime osassahan kerrottiin, että Sean oli löytänyt työn tiskaajana. Enää hän ei sillä paikalta työskennellyt. Hän nimittäin saavutti elämän ensimmäisen ylennyksen!

Osa16Kuva04.jpg

Juhlitaakseen tätä merkkitapahtumaa Sean päätti kokata perheelleen loistoaterian. Spaghetti oli kuitenkin vaikeampaa valmistaa kuin hän oli kuvittellut. "Äiti, täällä palaa!" hän kiljui ja etsi katseellaan vaahtosammutinta.

Osa16Kuva05.jpg

Stacy yritti pysyä rauhallisena, olihan paloauto jo ulkona. Luojan kiitos, talossa ei vielä ollut niitä pieniä jalkoja...

Osa16Kuva06.jpg

Sean ja Stacy vetivät henkeä terävin vedoin. Irinakin oli herännyt uniltaan ja kirkui nyt kuin pikku tyttö. "Mummi kiltti, ole hiljaa!" Stacy vinkaisi. "Äiti herää!" Irina ei voinut keskittyä Stacyn sanoihin, vaan jatkoi kirkumistaan.

Osa16Kuva07.jpg

Huojentunein mielin Stacy painui pehkuihin. Palomies oli osannut asiansa, joten kovin suurta vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Mitä nyt Seanin spaghetit paloivat pohjaan, Irina oli vähällä kuolla sydänkohtaukseen ja suihku mennä rikki kun kaikki tunkivat sinne yksi kerrallaan.

Osa16Kuva08.jpg

Seanin työajat olivat muuttuneet uuden työn johdosta. Hänelle jäi mukavasti aikaa kuvansa maalaamiseen - kukaan muu kun ei sitä viitsinyt tehdä. Sean kuitenkin laski pensselit ja värit maahan varsin nopeasti. Taksi nimittäin kaarsi pihalle.

Osa16Kuva09.jpg

Ulos astui Eine. Sean ryntäsi kyyneleet silmissä halaamaan kihlattuaan. Kuinka hän olikaan kaivannut Eineä! "Minä rakastan sinua!" hän kuiskasi tämän korvaan. "Minä haluan kanssasi naimisiin." Eine katsoi lasittunein silmin Seania. "Niin minäkin."

Osa16Kuva10.jpg

Sean ja Eine eivät halunneet aikailla yhtään enempää. Einen painuessa etsimään juhlavaatteita päällensä Sean soitti läpi kaikki sukulaiset ja kertoi heille ilouutisesta. "Milloin?" Austin kysyi linjan toisesta päästä. "Nyt", Sean nauroi ja laski luurin.

Osa16Kuva11.jpg

Sean oli totaalisen hermona. Puutarhuri oli häipynyt kesken kaiken ja piha oli aivan kaameassa kunnossa. Hän loi Austinille epämääräisen hymyn ja jatkoi sitten muina miehinä pensaan leikkuuta. "Pakko saada tämä tehtyä, pakko, pakko, pakko..."

Osa16Kuva12.jpg

Vieraat olivat kuitenkin varsin omatoimisia keksimään itselleen viihdettä. Muunmuassa Sabrina löysi Irinan suosiman kuplapuhaltimen olohuoneesta.

Osa16Kuva13.jpg

Vihdoin koitti se odotettu hetki, jolloin Seanista ja Einestä tulisi virallinen pari. Koulusta juuri tullut Stacy jännitti Seanin kanssa. "Entä jos Eine sanookin ei?" Sean pohti ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. Stacy pyöritteli silmiään. Sean oli kysynyt tuon jo kymmenesti, eikä vieläkään uskonut mitään.

Osa16Kuva14.jpg

Seanin henki oli salpautua, kun Eine asteli pihalle. Hääpuvun väri ei ollut lähelläkään perinteistä valkoista, mutta siitä huolimatta Sean oli sitä mieltä, että Eine oli kaunein nainen maan päällä.

Osa16Kuva15.jpg

"Eine..." Sean sai kuiskatuksi. "Sinä... olet niin kaunis." Eine hymyili lempeästi miehelleen ja sanoi: "Kohta olemme ikuisesti liittoutuneet yhteen, kultaseni."

Osa16Kuva16.jpg

Viimeisten vieraiden lipuessa paikalle se tapahtui. Sean pujotti kultaisen sormuksen Einensä nimettömään ja päinvastoin. Kyyneleet silmissä he sitten katselivat toisiaan ja halasivat lämpimästi.

Osa16Kuva17.jpg

"Rakastan sinua", Sean sanoi ties monettako kertaa viimeisen tunnin aikana. Hän tarttui kiinni Einestä ja suuteli tätä.

Osa16Kuva18.jpg

Parin seuraava suudelma oli jo hieman tulisempi. Stacy virnisti ja kääntyi ympäri - hän ei halunnut nähdä tätä. Mutta kohotettuaan katseensa hän toivoi, ettei ehkä sittenkään olisi halunnut nähdä sitä, mitä hän juuri nyt näki.

Osa16Kuva19.jpg

Stacy ei ollut nähnyt noita kasvoja pitkään aikaan. Se ei tarkoittanut, etteikö hän tunnistaisi niitä. Isä. "Hei, pikkuinen", Jami sanoi hiljaa ja hymyili. "Olet kasvanut."

Osa16Kuva20.jpg

Stacy ei ollut varma, halusiko hän nähdä Jamia näin pitkän ajan jälkeen. Hän perääntyi isänsä luota ja siirtyi seuraamaan Seanin ja Einen sottaista kakkuseremoniaa. Hän olisi halunnut kysyä Seanilta vaikka mitä, muttei halunnut pilata Einen päivää.

Osa16Kuva21.jpg

Ruokapöydässä Stacy sitten keräsi rohkeutensa ja kysyi Seanilta suoraan, mitä Jami täällä teki. Sean ei vastannut heti, vaan tunki lusikallisen kakkua suuhunsa. "Vaikka hän tekikin väärin pettäessään äitiä, hän on isäni", hän lopulta sanoi. Jami lehahti kirkkaanpunaiseksi, kun hänen poikansa puhui noin suorasukaisesti hänen... virheestään.

Osa16Kuva22.jpg

Ainut kuva sukujuhlista, jossa näkyvät kaikki vieraat. Seisova henkilö on tietenkin Ariannan veli Austin. Sitten lähdetään Stacysta menemään, elikkä Stacy, Sean, Jami sekä Austinin vaimo Katri. Pöydän päässä on Seanin ja Stacyn sisar Sabrina, hänen vieressään Kalpa joka on vieressään istuvan Adelian puoliso ja viimeisenä tietenkin Eine.

Osa16Kuva23.jpg

Ruokailun jälkeen ainoastaan Eine ja Sean jaksoivat tanssia, vaikka vatsa olikin täynnä kakkua. Mikään ei voisi pilata heidän iloaan tänään, ei mikään.

Osa16Kuva24.jpg

Arianna tuli parahiksi töistä liittyäkseen juhlien viimeisiin hetkiin.

Osa16Kuva25.jpg

"Jami", hän henkäisi nähdessään ex-aviomiehensä olohuoneessaan. "Mitä sinä täällä teet?" "Juhlin poikani avioliittoa", Jami vastasi kylmästi. "Äläkä tule lähemmäs!"

Osa16Kuva26.jpg

Arianna sai kohtauksen. "Ei ollut minun vikani, että petit minua sen naikkosen kanssa! Ja nyt sinä kiellät minua koskemasta sinuun! Ulos täältä, juhlat ovat sinun osaltasi ohi!"

Osa16Kuva27.jpg

Sean ja Einekin poistuivat paikalta varsin nopeasti. Kukaan ei ehtinyt edes huomata, kun he loikkasivat limusiiniin sen viedessä heitä viettämään omaa yksityistä aikaansa...

Osa16Kuva28.jpg

Sama meno jatkui vielä heidän tullessa kotiinsa. He valloittivat Ariannan huoneen - Arianna kun oli luvannut sen heille, hän voisi nukkua Irinan kanssa - ja nauttivat toisistaan.

Osa16Kuva29.jpg

"Sean, minä olen aina toivonut omaa lasta", Eine sanoi yllättäen. Sean oli aluksi hieman ymmällään vaimonsa puheista, mutta väänsi kasvoilleen hymyn.

Osa16Kuva30.jpg

Mitäpä Sean ei tekisi tuoreen vaimokkeensa vuoksi?

Osa16Kuva31.jpg

Viereisessä huoneessa Stacy istui sohvalla ja hymyili. Hän ei voinut sulkea korviaan makuukaammarista kuuluvilta ääniltä. Hänen toiveensa tätinä olemisesta oli lähellä täyttymistä.

Osa16Kuva32.jpg

Eine heräsi keskellä yötä. Hänen päässään oli naksahtanut jokin - hänen pitäisi hankkia työ. Mutta tutkailtuaan tarjontaa tietokoneelta, ei sieltä tuntunut mitään löytyvän. "Ehkä ensi kerralla..."

Osa16Kuva33.jpg

Eine vaihtoi päällensä uimapuvun ja laskeutui perheen uima-altaaseen. Hänen ajatuksensa olivat vieläkin muutaman tunnin takaisessa... yksityistapahtumassa.

Osa16Kuva34.jpg

Vielä monen tunnin päästä Eine kertasi tapahtumia mielessään. Sitten hän laski puutarhasakset maahan. "Olenkohan minä raskaana?" hän sanoi hiljaa ääneen.

No niin, siinä olikin tämänkertainen osa ^^ Ensi kerralla nähdään, saadaanko se neljäs sukupolvi maailmaan. Ja tuleeko Stacysta täti :D Ensikertaan~

tiistai, 12. elokuu 2008

Osa 15 - Jälleennäkemisen riemua

Uutta osaa pukkaa. Ja jälleen ennen kuin siirrymme osaan, täytyy kiittää kommentoijia. Rakastan teitä<3 Cappelitkin rakastavat teitä<3

Osa15Kuva01.jpg

"Sean, älä nyt suutu, jos utelen tämmöistä, mutta..." Eine aloitti ja siirsi katseensa ruuasta Seaniin. "Miksei siskosi tullut tänne? Miksi hän halusi ennemmin asuntolaan?"

Osa15Kuva02.jpg

"Sabrinako?" Sean kysyi hämmästyneenä. "Täytyy kyllä sanoa, etten tiedä. Minä sain Stacyn puheista sellaisen käsityksen, että hän tulisi tänne." Eine kohautti olkiaan ja tunki pari lusikallista ruokaa suuhunsa.

Osa15Kuva03.jpg

"Ei kai se meitä haittaa?" Eine tiedusteli ruokailun päätyttyä. Hän painautui Seania vasten ja laski päänsä hänen olkapäälleen. Sean ei vastannut, vaan suukotti kihlattuaan otsalle ja halasi häntä lujasti.

Osa15Kuva04.jpg

Illan pimennyttyä meno yltyi hieman lujemmaksi, mutta vain hieman. Ulkona, naapureiden nähden Sean ja Eine eivät halunneet tehdä mitään... sellaista. Joten ihan siveyden rajoissa pysyttiin. Ensin yliopisto, sitten vasta muu.

Osa15Kuva05.jpg

Väsyneenä Eine painui omaan sänkyynsä. Häntä niin harmitti, ettei hänellä ja Seanilla ollut yhteistä sänkyä. Mutta minkäs teet, asunto oli niin pieni.

Osa15Kuva06.jpg

Aamulla sekä Sean että Eine painuivat haravoimaan. Kaikki tehtiin yhdessä, oli sitten kyseessä ruuanlaitto, siivoaminen tai ulkotyöt - kaikki. Pääpuheenaiheena oli tietenkin edellinen ilta, johon molemmat olivat tyytyväisiä...

Osa15Kuva07.jpg

Varsinkin Seanin taholla haravoiminen osottautui aika... turhaksi? Mies kun meni ja levitti vasta kasaan saadut lehdet saman tien.

Osa15Kuva08.jpg

Eine tiesi, että hän oli varsin tärkeässä roolissa suvunjatkajan puolisona. Niinpä hän otti asiakseen tutustua kuvankauniiseen laskunkantajaan, Doris Pelkoseen. Ties vaikka nainen pääsisi jonkun tulevan poikaperijän vaimottareksi?

Osa15Kuva09.jpg

Doris ei oikein lämmennyt idealle, että Eine kaavaili hänestä vaimoa pojalle, joka ei vielä ollut edes syntynyt. "Jospa odotettaisiin hieman?" hän sanoi hermostuneesti hymyillen ja lähti jatkamaan kierrostaan.

Osa15Kuva10.jpg

Seuraavana yönä Sean sai kotoa puhelun. Puhelun, joka ei todellakaan ollut toivottu. "Onko.. onko vaari kuollut?" hän sai sanotuksi. Irinan nyyhkytys kuului linjan toisesta päästä. "Minä tulen kotiin pikimmiten!"

Osa15Kuva11.jpg

Eine oli kuullut Seanin puhelinkeskustelun ja oli huolissaan tästä. Sean oli pohjimmiltaan hyvin herkkä. Kestäisikö hän tämänkaltaisen järkytyksen? Eine itsekin tiesi, kuinka hirvittävää sukulaisen menettäminen on. Sellaista tuskaa hän ei toivoisi kellekään.

Osa15Kuva12.jpg

Piakkoin Sean tuli Einen luo ja halasi tätä lujasti. Hän oli päättänyt palata kotiin, tukeakseen perhettään. Hän tiesi, että hänen äitinsä ei välttämättä kestäisi tätä, olihan hän juuri eronnut heidän isästään ja kaksi hänen lapsistaan oli lähtenyt yliopistoon.

Osa15Kuva13.jpg

"Kyllä minä pärjään", Eine sanoi. "Tulen heti, kun saan yliopiston suoritettua." Sean ei kyennyt sanomaan mitään, vaan heittäytyi Einen syliin ja itki tämän olkaa vasten. "Sean todellakin on herkkä mies", Eine ajatteli itsekseen.

Osa15Kuva14.jpg

Niin Sean tarttui puhelimeen, soitti yliopistolle ja ilmoitti jättävänsä opiskelunsa kesken. "Tiedän, että se on sitten lopullisesti ohi", hän melkein itki puhelimeen. "Mutta minä haluan lähteä." Eine kuunteli tarkkaan keskustelua ja kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan. Sean halusi lähteä hänen luotaan...

Osa15Kuva15.jpg

Seania ei ainakaan voi moittia ulkonäön puutteesta. Komeus ei kadonnut mihinkään hänen kasvettua aikuisikään.

Osa15Kuva16.jpg

"Kyllä hän pärjää..." Eine sanoi ja tunki spaghettia suuhunsa. "Mutta pärjäänkö minä ilman häntä?" Kyyneleet täyttivät jälleen Einen silmät, eikä hän kyennyt syömään ruokaansa loppuun.

Osa15Kuva17.jpg

Sean oli oikeassa siinä asiassa, että Ariannalla ei mennyt hyvin. Hän oli kuitenkin sinnikäs, vaikka Yves oli vainaa, Jami ahdisteli perhettä edelleen kaatamalla roskapönttöjä ja viemällä sanomalehtiä... Eikä töissäkään mennyt kovin hyvin. Aivan kuten Irina, hänkin junnasi paikoillaan.

Osa15Kuva18.jpg

Irina oli päättänyt, että hän selviäisi miehensä siirtymisestä sinne, minne kuolleet ikinä menevätkään. Hän tiesi, että viimeisinä päivinään Yves oli nauttinut kalastuksesta. Niinpä hän päätti kokeilla sitä itsekin.

Osa15Kuva19.jpg

Irina sai piakkoin huomata, ettei kalastus ollut helppo juttu. Saappaita kyllä nousi moneen kertaan, mutta kalat olivat kummasti kaikonneet.

Osa15Kuva20.jpg

Muinoin Yvesin ansaitsemalla urapalkinnolla oli paljon käyttöä. Arianna oli varma, että hyödyntämällä merkillistä kirurgipöytää hän saisi pian ylennyksen. Monet illat hän vietti sen ääressä ja painui nukkumaan vasta kun aurinko alkoi jo nousta. Ja kun työauto odotti oven edessä...

Osa15Kuva21.jpg

Yvesinkin kollega Benjamin Lohela eksyi tontille monen monta kertaa. Arianna ei häätänyt häntä, vaan antoi miehen olla rauhassa ja kastella ja siivota heidän pihaansa. Sisälle mies ei kuitenkaan päässyt, pihalla sai viihtyä.

Osa15Kuva22.jpg

Koska myös Ariannan kuva oli jäänyt Cappeleiden entiseen asuntoon, sai Irina luvan maalata tyttärestään uuden kuvan. Kyynelsilmin hän sai sen tehdä; sama teline oli ollut Yvesilläkin...

Osa15Kuva23.jpg

"Apua!", Arianna kiljui täyttä kurkkua ja loikki ympäri keittiötä. Jotenkin hänen oli onnistunut saada aikaan tulipalo. Äitinsä tyttö, sanon minä.

Osa15Kuva24.jpg

Perheen vähäisistä varoista huolimatta palohälytin oli hankittu ja uljas palomies tuli pelastamaan Ariannan melkein varmalta kuolemalta. Neiti itse katseli vaivihkaa miestä, jospa hänestä saisi miehen? Mutta ei, miehen kasvot olivat sitä luokkaa, ettei asia tulisi kysymykseenkään.

Osa15Kuva25.jpg

Stacy menestyi edelleen hyvin koulussa. Eräänä päivänä hän sitten tupsahti paikalle erityisen iloisena. Samassa tilassa oli viimeksi ollut Sabrina. Syynä olipa mikäpä muu kuin viimeinen koulupäivä ennen teini-ikää sekä siirtyminen lyhyempiin koulupäiviin.

Osa15Kuva26.jpg

"Mitähän minä toivoisin?" Stacy mietti kakun edessä. "Hyvän elämän, onnellisen perheen ja... hyvän päästötodistuksen." Irina kuunteli vierestä tytön toiveita. Ne poikkesivat niin paljon hänen omien lastensa toiveista, että jälleen hän oli purskahtaa itkuun.

Osa15Kuva27.jpg

Kauniina Stacy pysyi edelleen, vaikka ikää tulikin lisää. Tavoitteekseen hän sai suosion ja - yllätys yllätys - sen puoleen mieltymyksiä kuin inhokkejakaan en muista. Koittakaa kestää...

Osa15Kuva28.jpg

Kesken kakun syömisen Stacy naurahti äänekkäästi. "Mitä nyt?" Irina hämmästeli. Stacy käänsi katseensa häneen ja sanoi: "Irina-mummi, minä päätin juuri, etten lähde yliopistoon. Autan Seania tai Sabrinaa lastenhoidossa... Kumpi heistä ikinä kotiin tuleekaan." Irina oli jo sanomaisillaan Stacylle, että Sean saisi jatkaa sukua, mutta vaikeni sitten. Stacy sai tietää sen, kun Sean palaisi kotiin.

Osa15Kuva29.jpg

Stacy päätti vihdoin hylätä saparonsa. Kaunis hänestä tulikin, vai mitä? Enpä muuten aiemmin ollut huomannut, että tytöllä on tuollaiset söpöt haltiakorvat.

Osa15Kuva30.jpg

Maalaamisesta oli tullut Stacyn rakas harrastus. Taitoakin oli kertynyt mukavasti - mikäli hän olisi yliopistoon pyrkinyt, olisi stipendi luovuudesta ollut varma juttu.

Osa15Kuva31.jpg

Tässä pieni todiste hänen taidoistaan. Stacyn lapsen kasvot olivat nyt ikuistettuna lastenhuoneen seinälle.

Osa15Kuva32.jpg

Viimein Sean saapui kotiin. Hän ja Irina vaihtoivat pitkän, lämpimän halauksen, ja molemmat itkivät. Lopulta Irina irroitti otteensa ja naurahti teennäisesti. "Vaihdahan vaatteesi, poika", hän sanoi ja silmäili Seania tarkemmin. "Noissa rääsyissä että täällä talossa asu." Seankin nauroi ja siirtyi suosiolla vaatekaapille.

Osa15Kuva33.jpg

Irinakin lähti pian töihin - Arianna oli lähtenyt jo ennen Seanin tuloa, samaten Stacy istui paraikaa tunnilla kuuntelemassa opettajan luennointia. Heitä odotelleesaan Sean laittoi itselleen välipalaa, raikasta salaattia.

Osa15Kuva34.jpg

Se työpaikkakin piti hankkia. Mikään ei oikein ollut Seanin mieleinen, mutta tiskaajan tielle hän lähti. Tulisihan niitä ylennyksiä... toivottavasti.

Osa15Kuva35.jpg

Taiteltuaan lehden kasaan Seanin korviin kantautui jarrujen ääni. Koulubussi oli kaartanut heidän talonsa eteen ja Stacy astui ulos. Tajuamatta edes mitä teki Sean nousi ylös ja ryntäsi halaamaan pikkusiskoaan. Stacy kirkaisi, mutta ymmärrettyään kuka Sean oli hän halasi takaisin ja purskahti itkuun. "Ei hätää, Stacy", Sean sanoi itku kurkussa - silkasta ilosta. "Kaikki on nyt hyvin."

Anteeksi, että osan kerronta meni vähän... huonoksi? Oli hieman kiire tätä kirjoittaessa, joten parempaan ei oikein pystynyt. Ja muutenkin, aikaa kului kaksi tuntia :D Koulut alkoivat (kääks!) joten varautukaa rytmiin "osa viikossa". Seuraavaan osaan~

torstai, 7. elokuu 2008

Osa 14 - Epäonnea uudessa kodissa

Tällä kertaa jatkoa hieman nopeammin kuin viime kerralla. Toivottavasti tämä ei haittaa teitä :) Mitäs muuta minun pitikään sanoa... ai niin, sukupuu koki minipäivityksen, esim. viime osassa esiintynyt Sam siskoineen ilmestyi sinne ;--D Ja paaaaaljon kiitoksia kommenteistanne, jälleen kerran. On ihana tietää, että joku lukee tätä<3 Nyt siihen pääasiaan, eli 14. osaan Cappelien tarinaa.

Osa14Kuva01.jpg

Jami soitteli tätä nykyä lähes tulkoon joka päivä entiseen kotiinsa. "Minun täytyy saada puhua Stacyn kanssa", mies nikotteli linjan toisessa päässä. "Hän... hän on minun tyttäreni!" "Hän voi paljon paremmin ilman sinua", Irina sähähti ja löi luurin Jamin korvaan. Kuinka se mies kehtaakaan...

Osa14Kuva02.jpg

Jälleen kerran Sabrina oli kuullut alakerrasta kantautuvan puhelun. Irinan sanat saivat hänet vakuuttuneeksi siitä, että isä ei tulisi palaamaan takaisin. Mutta mikään ei tulisi estämään häntä tapaamaan isäänsä, kun hän muuttaisi pois kotoa.

Osa14Kuva03.jpg

Arianna oli hyvin tyytyväinen lapsiinsa. Hyvin usein hän löysi stipendien toivossa opiskelevan Sabrinan olohuoneesta nenä kiinni kirjassa. "Opiskelevat enemmän kuin minä, Austin ja Adelia yhteensä", hän hymyili ja teki sitten voittoisan siirron shakkipelissä Yvesiä vastaan.

Osa14Kuva04.jpg

"Muistathan sinäkin opiskella ankarasti, Stacy-kulta?" Arianna kysyi tytöltä, jota hän kykeni varsin hyvin kutsumaan omaksi lapsekseen. "Niin, että kaikki taitosi lähentelevät huippua?" Stacy vain nyökytteli päätään.

Osa14Kuva05.jpg

Todellisuudessa opiskelu ei ollut juuri nyt päälimmäisenä hänen mielessään. Hän oli lapsi ja hän halusi ottaa kaiken ilon irti joka hetkessä, kun lapselliset leikit vielä kiinnostivat.

Osa14Kuva06.jpg

Yves oli päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni ja laihduttaa. "Minähän laihdun silmissä", hän nauroi. Aloittajamme onkin varsinainen teräspappa, ikä seitsemän kympin kieppeillä ja... näettehän itse.

Osa14Kuva07.jpg

Yves tiesi, että hänen lähtönsä hetki saattaisi koittaa milloin hyvänsä. Hän oli kuullut Ariannan puhuvan uudesta talosta, ja Yves halusi tehdä kaikkensa täyttääkseen tyttärensä toiveen. Pensseli heilui ahkerasti, kun herra maalaili muiden ollessaa koulussa tai vaihtoehtoisesti työpaikallaan.

Osa14Kuva08.jpg

Hän antoi myös rakennuttaa pihalle pienen lammen, josta saatiin mukavaa lisätuottoa myymällä kaloja.

Osa14Kuva09.jpg

Stacy edistyi huimaa vauhtia koulussa. Vielä edellisenä päivänä todistuksessa oli ollut vaivainen seiska, mutta nyt numeto oli kohonnut kymppiin saakka. Stacy oli itsestään hyvin ylpeä.

Osa14Kuva10.jpg

Eipä Sabrina jäänyt viimeisenä koulupäivänään ala-asteella yhtään huonommaksi. Kymppi takataskussa, joten on syytäkin hymyillä.

Osa14Kuva11.jpg

"Viimeinen koulupäivä ala-asteella". Tämä tarkoittaa nyt synttärikakkua ja kynttilöiden sammuksiin puhaltamista - on Sabrinan aika siirtyä teini-iän riemuihin ja kauhuihin.

Osa14Kuva12.jpg

Tämä kuuluisa "viimeinen pyörähdys", ja sitten olisi lapsuus takana.

Osa14Kuva13.jpg

Sabrinastahan kuoriutui oikein soma tytteli. Hän leikkautti hiuksensa ja muutti tyyliään teini-ikäisemmäksi. Sabrina sai mammonatavoitteen ja jonain päivänä hän haluaa kohota seikkailu-uran huipulle. Hän pitää kovasti miespuolisista ihmisistä, joilta löytyy vaaleat hiukset ja lihaksia. Kilot sen sijaan tuovat miinuspisteitä.

Osa14Kuva14.jpg

Ensimmäiset tuntinsa teininä Sabrina otti rennosti loikkimalla sohvalla. Miten hän olikaan unohtanut, kuinka hauskaa se oli. Sen sijaan, että olisi leikkinyt sohvan päällä, hän oli tunkenut nokkansa asioihin, jotka eivät hänelle kuuluneet. "Kuinka tyhmä olenkaan ollut", hän kihersi ja loikkasi vielä korkeammalle.

Osa14Kuva15.jpg

Irinakin osallistui rahankeruuseen. Hänen taulunsa myivät huomattavasti paremmin kuin Yvesin, olihan hän hakkinut luovuuspisteet täyteen jo aikapäiviä sitten.

Osa14Kuva16.jpg

"Ethän sinä jätä minua?" Stacy kysyi Sabrinalta. "Ei, en koskaan", Sabrina hymyili ja tanssitti siskopuoltaan. "Mutta yliopisto kutsuu minua, en voi peittää korviani siltä." Stacyn hymy hyytyi. Sabrinakin? Vaikka hän juuri väitti toista? Miksei kukaan jää hänen luokseen?

Osa14Kuva17.jpg

Kun Stacy painui nukkumaan, Sabrina ryntäsi puhelimeen. Hän soitti Seanin tavoin Stenvall-instituuttiin ja sai kuin saikin hakemansa opiskejapaikan. Stipendejä tuli hyvistä arvosanoista, luovuudesta ja logiikasta.

Osa14Kuva18.jpg

Ja niin Sabrina lähti kotoa, suuntana uusi elämä yliopistolla. Koulubussin ikkunasta Stacy katsoi siskoaan, joka astui takana olevaan taksiin. Kyynel vierähti hänen poskelleen. Hänellä ei olisi enää yhtään ystävää tässä talossa, kun sisarukset olivat muualla.

Osa14Kuva19.jpg

Piano toimi Stacyn päivän pelastajana. Sabrina oli aikoinaan säveltänyt muutamia omia lastenlauluja, joita pimputtamalla Stacysta tuntui, ettei sisko ehkä ollutkaan jättänyt häntä. Näin hän tunsi sydämessään.

Osa14Kuva20.jpg

"Pakkaahan tavarasi, kulta", Arianna huusi Stacylle. "Me muutamme!" Stacy hätkähti. Hekö muuttaisivat? "En minä ole varma, äiti", hän sanoi hiljaa muistellen lapsuuttaan tässä talossa. Arianna ei sanonut mitään, halasi vain pientä tyttöä. Tyttöä, joka oli juuri kutsunut häntä äidiksi.

Osa14Kuva21.jpg

Perhe muutti aivan uudelle tontille, jolle aiemmin olin rakentanut tämän talon aikani kuluksi. Tässä näette Cappelien uuden talon julkisivun.

Osa14Kuva22.jpg

Tässä takapihaa. Anteeksi kuvan harmaus, alkoi vain juuri satamaan rakeita, heh...

Osa14Kuva23.jpg

Raekuuron mentyä ohitse Stacy juoksi ulos ja tutkisteli pihaa. Kun joka kolkka oli tullut tutkituksi, hän huusi: "Tämä on ihana!" Eikö Stacylla muuten olekin ihastuttava ilme<3

Osa14Kuva24.jpg

Stacy tunsi pakottavaa tarvetta kertoa uutisesta siskolleen. "Haloo, Sabrina kuuletko minua?" hän kysyi puhelimeen. "Hei, Stacy." "Sean! Eikö Sabrina vielä ole tullut?" Stacy kiljui riemuissaan kultuaan Seanin äänen. "Ei, ei ole", Sean nauroi ja sisarukset vaihtoivat kuulumisiaan. "Uusi talo? Onko se se, joka oli Venetsian sanomissa? Kasvihuone, tilaa pihalla..." "Joo, on tämä", Stacy sanoi. "... ja uima-allas sisätiloissa", Sean päätti listansa välittämättä Stacyn keskeytyksestä.

Osa14Kuva25.jpg

Kultuaan Seanin sanovan "uima-allas sisätiloissa", Stacy sulki puhelimen ja käveli huoneeseen, jossa hän ei vielä ollut käynyt. Veli oli ollut oikeassa - siellä oli uima-allas. Vikkelästi Stacy vaihtoi uikkarit ja laskeutui tikkaat alas lämpimään veteen.

Osa14Kuva26.jpg

Vesi tuntui ihanalta. Stacy uskoi, että hän voisi viettää loppupäivän altaassa. Itse asissa loppuviikon. Ei, vaan koko loppuelämänsä!

Osa14Kuva27.jpg

Ariannan laittaman lohen hyvä tuoksu kuitenkin pakotti hänet keittiöön. "Äiti! Minä rakastan lohta!" hän kiljui ja loikki ruokapöytään. "A-aa", Arianna myhäili ja astui Stacyn eteen. "Ensin peset kätesi." Molemmat nauroivat. Tämmöistä elämän pitäisi olla, täynnä naurua ja iloa.

Osa14Kuva28.jpg

"Sean kertoi, että sillä on tyttöystävä", Stacy sanoi perheen naisten ruokaillessa. "Se ei sanonut sen nimeä, mutta ihana se tyttö kuulemma on. Ne asuukin yhdessä, Adelian vanhassa asunnossa!" Irina ja Arianna kuuntelivat Stacyn tarinointia hymy huulilla. Heistä oli ihanaa nähdä Stacy noin iloisena.

Osa14Kuva29.jpg

Harvinainen näky Cappeleilla: koko perhe ruokailemassa samaan aikaan. Somaa, minusta ainakin<3

Osa14Kuva30.jpg

Syötyään vatsansa täyteen Irinakin päätti tutkailla takapihaa. Trampoliini oli hänestä varsin mukava asia. Eikä hän tuntenut itseään yhtään liian vanhaksi hyppiessään sillä, päinvastoin! Hän tunsi nuorentuvansa Stacyn ikäiseksi.

Osa14Kuva31.jpg

Perhe kärsi tätä nykyä rahapulasta, joten Ariannan ei auttanut muu kuin hypätä työauton kyytiin kellon lyödessä18:00.

Osa14Kuva32.jpg

Sillä kellonlyömällä taloon saapui kutsumaton vieras. Viikatemies. "Aikasi on kulunut loppuun", hän mörisi Yvesille, joka yritti kaikin voimin kääntää tiimalasin ympäri. Mutta hän ei onnistunut.

Osa14Kuva33.jpg

Irina itki, hän itki niin lujaa kuin vain pystyi. "Älä vie häntä, ota ennemmin minut", hän nyyhkytti Viikatemiehen osoittaessa Yvesille poistumistietä. Mustakaapuinen olio vain nauroi Irinalla ja tyrkkäsi tämän kumoon. Sitten Viikatemies poistui paikalta, sanomatta sanakaan, tekemättä mitään.

Osa14Kuva34.jpg

Kyynelsilmin Irina kömpi vuoteeseen ja tuijotti maalaustelinettä, jolla Yvesin tekele lojui. Se ei koskaan tulisi valmiiksi. Yves oli mennyttä. Ikiajoiksi. Edes miehensä jättämä perintö ei pelastanut hänen päiväänsä. Mikään ei voisi tehdä sitä.
(Kyseessä oleva taulu on muuten Yvesin omakuva perijäkuvakollaasiin. Edelliset kun *köhköh* unohtuivat vanhaan taloon.)

Osa14Kuva35.jpg

Yvesin uurna sijoitettiin uima-allashuoneeseen. Näin perhe voisi aistia kantaisän läsnäolon, vaikka hän olikin siirtynyt rajan tuolle puolen.

Osa14Kuva36.jpg

Stacyn onnistui houkutella Irina uima-altaaseen. "Eikö olekin mukavaa?" hän nauroi ja katsoi, kuinka mumminsa - Stacy kutsui Irinaa mielellään mummiksi - polskutteli vedessä. Ehkä Irina jopa unohtaisi hetkeksi surunsa?

Varsinaisesti osa päättyy tähän. Vilkaiskaamme kuitenkin vielä hieman perijäksi valitun Seanin elämää yliopistolla.

Osa14Kuva37.jpg

Sean oli asettunut asumaan erääseen asuntolaan. Siellä hän olikin tavannut tytön nimeltä Eine Kankkunen. Vaikka Eine oli hänen mielestään kaunis, sai hän häneltä luvan stailata hänet uuteen kuntoon.

Osa14Kuva38.jpg

Seanilla ja Einellä juttu luisti!

Osa14Kuva39.jpg

Sitten Sean kokosi rohkeuden rippeensä ja suuteli Eineä. Tyttö ei pannut pahakseen, vaan antautui suudelmaan kaikin tavoin.

Osa14Kuva40.jpg

Seuraava siirto olikin muutto Adelian muinoin perustamaan osakuntataloon. Tietenkin Eine kutsuttiin tupaantuliaisjuhliin. Tyynysodan pauloissa Sean pyysi Eineä muuttamaan luokseen ja... arvatkaa, suostuiko hän?

Osa14Kuva41.jpg

Tietenkin suostui, mitä muuta voisi uskoakaan? Tässä ovatkin seuraavan sukupolven alulle panijat - Sean ja hänen kihlattunsa Eine, molemmat pian Cappeleita.

Koulut alkavat piakkoin, joten päivitystahti saattaa hieman hidastua. Tapoihini kuitenkin kuuluu olla koneella lähes 24/7, joten... :D Se hidastuu vain hieman~ Seuraavaan osaan saakka, au revoir!