Taas, paljon kiitoksia kommentoijille. Ne, jotka pyysivät linkitystä mutta eivät jostain ihmeellisestä luonnonoikusta löydy linkkilistalta, pyytänevät minua mömmöaivoa lisäämään linkin hetimmiten. Ja Tifa, kyseessä on raskausvaatehack, jonka voi löytää Sims2Cristä - ainakin itse latasin sieltä. Muttamutta, siirtykäämme seuraavaan osaan!
Tässä Adelia nyt sitten on. Täytyy kyllä sanoa, että Cappelien lapset ovat aivan identtisiä keskenään. Mutta ovat he kyllä suloisiakin... Kenestä ihmeestä minä vielä teen perijän?
Kun lapset ja Irina popsivat Adelian synttärikakkua tiiviisti sisätiloissa, ulkona raivosi ukkosmyrsky. Hetken kuluttua salama osui... bassoon? Eijei, se oli kallis ostos! Pelastakaa se!
Yves, pelastava enkeli. Hän oli ollut ulkona rakkaan urapalkintonsa luona, ja nähnyt kulman takaa savua. Rohkeasti hän haki vaahtosammuttimen ja alkoi sammuttamaan tulenlieskoja. Liekit vain tuntuivat olevan oikein itsepäisiä, ja paloivat sammutusyrityksistä huolimatta.
"Viitsisikö joku tulla auttamaan?" Yves yski, mutta kukaan ei kuullut. Savu alkoi jo ikävästi tunkeutua hänen kurkkuunsa, ja hengittämisestä tuli epämukavaa. Savu kirveli Yvesin silmiä, mutta mies ei suostunut lopettamaan sammutustöitään.
Vähitellen tuli alkoi sammua, ja Yves huokaisi helpotuksesta. Vaikkei tulta enää ollutkaan, hän suihkutteli vaahtosammuttimellaan ympäriinsä. Herra yksin tietää, minkä takia - tuskin Yves muiden soisi tietävän asiasta.
Muina miehinä Yves käveli sisälle. "Minun ei tarvitse kertoa Irinalle, minun ei tarvitse kertoa lapsille, minun ei tarvitse kertoa tulipalosta kellekään!" hän virnuili. Mitäpä sitä suotta pelottelemaan muita, ties millainen shokki tulisi.
Adelia oli sisarustensa tavoin hyvin kiinnostunut maalaamisesta. Ja kun hän vielä kuuli Ariannalta, että jos hän olisi hyvä siinä hän voisi saada stipendin, hänen silmänsä tuikkivat. Rahaa, rahaa, rahaa! Hän voisi tienata aivan itse jotain!
Adelia maalasi esikoistyönsä ennätysvauhtia. Hän nimesi sen "Nälkäiseksi laamaksi". Kuvassa oleva laama oli kuulemma nälkäinen, joten se päätti hieman popsia lehtiä puun latvasta. Tytöllä riitti mielikuvitusta.
Yves oli päättänyt, että hän kouluttaisi Austinista mainion perijäehdokkaan. Hän käytti kolme tuntia Austinin mekaniikkataitojen parantamiseen. Austin itse tosin oli sitä mieltä, ettei hänestä tulisi koskaan lääkäriä - ruumiit haisevat sen verran pahalta. Varsinkin tuollaiset, joita voi leikellä mielensä mukaan.
Adelialla oli... hieman hauskempaa kuin Austinilla. "Hei hoo, olen kapteenitar Pinkkimekko, seitsemän meren kauhu ja oikeuden puolustaja!" hän kiljui ammeesta. "Ja minä saan siitä hyvää palkkaa!" Taitaa tyttö olla aikalailla rahan perään? Aina vaan raha mielessä, jos hän ei saa mammonatavoitetta niin minä kyllä...
Irina tuntui vihdoin ja viimein pääsevän vauhtiin työnsä kanssa. Hän oli edennyt jo muutaman ylennyksen verran kohti elämäntoiveensa täyttymistä, ja se kohotti hänen mielialaansa mukavasti.
Päivät kuluivat. Ja vuodet vierivät. Pian huomattiin, että Austinin olisi aika siirtyä teini-ikään. "Tämä on minulle ilon päivä", Yves myhäili. "Pojastani kasvaa kunnon mies..." Austin vain nyökytteli. Hänellä oli aivan erilaiset mielipiteet asiasta, mutta eihän Yvesin tarvinnut tietää ihan kaikkea?
Illan tullen Austin seisoi synttärikakun edessä. Hän tiesi tarkalleen, mitä hän toivoisi: että isä jättäisi hänet rauhaan. Hänestä tulisi nyt "iso poika" eikä hän enää tarvitsisi jotakuta muuta päättämään hänen asioistaan.
Vielä kuuluisa "viimeinen pyörähdys"!
Austinista kasvoi todellinen hurmuripoju. Hän sai tavoitteekseen perheen ja jonain kauniina päivänä hän haluaisi toimia Kapteeni Sankarina. Naiset, joilla on vaaleat hiukset ja meikkiä, saavat hänen sydämensä läpättämään, mutta lihavuus on huono asia.
Austin ei ehtinyt edes vaihtaa kovisvaatteitaan pois, kun hän jo riensi puhelimeen. Hän haluaisi vikkelästi päästä näkemään Ariannan - ja eritoten tämän poikaystävän. Hän sai stipendit hyvästä koulumenestyksestä ja luovuudestaan.
Adelia oli salakuunnellut veljeään. Oliko hänkin lähdössä pois? Vaikka Adeliaa suretti veljensä lähtö hirvittävästi, hymyili hän herttaista hymyään. "Nähdään sitten... joskus!" hän huikkasi Austinin perään kun tämä käveli ovesta ulos ja suoraa päätä taksiin.
Arianna oli kertonut Austinille asuntolan, jossa hän oleili poikaystävänsä kanssa. Luonnollisesti Austin saapui saman asuntolan pihaan, päällään hyvin oudot vaatteet. "Missäköhän on lähin vaatekaappi..?"
Löydettyään itselleen sopivat "kilttipoika" vaatteet Austin päätti hieman kierrellä asuntolassa. Ariannan pitäisi olla täällä jossain... ellei tyttö sitten ollut valehdellut hänelle! Mutta eihän Arianna sellaista tekisi, varsinkaan hänelle, omalle veljelleen?
Kymmenen minuutin samoilun jälkeen Austin kuuli siskonsa tutun äänen. Jälleennäkeminen oli iloinen, ja sisarukset halailivat ja suukottelivat toisiaan minkä kerkesivät. "Ihana nähdä sinut täällä", Arianna kuiskasi. Austin pani merkille siskonsa uuden hiustyylin ja aikuismaiset vaatteet. Hänen siskonsa oli jopa laittanut meikkiä naamaan! Kaikesta huolimatta hän tuntui olevan se sama Arianna, jonka Austin oli tuntenut.
Tässä on Ariannan salaperäinen poikaystävä - joka ei vieläkään tiedä, että hän on Ariannan tuleva puoliso. Miehen nimi on Jami Kiljunen. Romantiikkatavoitteinen, joka haluaa julkkiskokiksi. Toivon mukaan mies ymmärtää jättää muut naiset rauhaan ja keskittyä Ariannaan.
Austin vilkuili vähän väliä siskonsa suuntaan aina, kun hän jutteli Jamin kanssa. Hänestä tuntui kurjalta jättää heidät keskenään asuntolaan, mutta pitihän siellä luennoillakin käydä. Ai niin, meinasin unohtaa! Austinin pääaine on psykologia, Ariannan fysiikka ja Jamin filosofia. Varsin mielenkiintoiset valinnat :3
Jami kertoi Ariannalle kaikki vitsit, mitkä hän vain tiesi. Hänestä oli hauska kuulla tytön nauravan. Varsinkin, kun tyttö oli noin kaunis. Heistähän voisi vaikka tulla jotakin...?
Vaikka Arianna toivoi samaa kuin Jami, päätti hän keskittyi lopputyöhönsä. Hän tiesi lehtorinsa olevan hyvin vaativa, joten Ariannan ei auttanut muu kuin käyttää kaikki vapaa-aikansa - jonka hän olisi mieluummin kuluttanut Jamin seurassa - lopputyönsä tekemiseen.
Liikunnan maikka tuli vähän väliä saarnaamaan Jamille tämän liikunnattomasta ja epäterveellisestä elämästä. Jami oli tästä hyvin yllättynyt, hänhän söi ainoastaan salaatti ja harrasti liikuntaa minkä ehti, jotta pysyisi hyvässä kunnossa. Pitäisihän hänen tarjota asuntolan naisväelle - erityisesti Ariannalle - hieman silmänruokaa.
Cappelien sisarukset saivat samanlaiset saarnat kuin Jami. Arianna ei suostunut tekemään asialle mitään, lopputyö täytyisi saada valmiiksi mahdollisimman nopeaan. Austin sen sijaan veti päällensä verkkarit ja alkoi kuntoilla. Paitsi miellyttääkseen liikunnan maikkaa, niin pohjustaakseen tulevaa lainvalvontauraansa.
Kuntoilut sikseen! Tämä nuori, kaunis, ihana ja täydellinen nainen saapui paikalle! Austin tiesi tämän olevan rakkautta ensi silmäyksellä. Tuo nainen, Katri Valkonen, olisi hänen tuleva vaimonsa.
Koska Austin vietti kaiken aikansa seurailemalla Katria, jäivät esseet Ariannan tehtäväksi. Mutta mikäs siinä, se oli oikein mukavaa puuhaa. Lopputyö oli tullut valmiiksi vähän aikaa sitten, ja häneltä tuntui loppuvan ajanviete kesken. Tietysti oli Jami mutta... mies tuntui vain nukkuvan ja käyvän luennoilla, Arianna oli hänelle kuin ilmaa.
"Ou jeeeee, oon opiskelija, ja tää on opiskelijarokkiiiiiii!" Arianna hoilasi asuntolan ruokalassa. Esseiden ohella Ariannan täytyi myös hommata pikkurahaa. Räppääminen tuntui olevan ainut asia, jolla moinen asia saataisiin hoidettua. Ei hänestä mitenkään olisi auttamaan ruokalassa, ei todellakaan!
Arianna keräsi nopeasti ympärilleen väkeä, jotka tanssivat mielellään hänen räppinsä tahtiin. Jotkut antoivat jopa muutaman simoleonin vaivan palkaksi. Näiden ihmisten joukossa oli Katri. Austin rohkaisi itsensä, ja meni juttelemaan tämän kanssa. Juttu luisti oikein mainiosti, ja Austinin mielestä Katri alkoi olla aina vain ihanampi ja ihanampi.
"Minusta sinulla on hyvin kauniit silmät", Austin sanoi ujosti. Katri oli hämillään, mutta kiitollinen moisesta kohteliaisuudesta. Yhtään pidemmälle Austin ja Katri eivät päässeet, pieneen flirttailuun se jäi. Mutta odottakaapas vain ensi kertaan, sitten kyllä...
Austin ei kyennyt nukkumaan koko yönä. Hänen mielessään pyöri niin monta asiaa: Katri, Katri, Katri ja Katri. Niinä hän nousi ylös, etsi Katrin huoneen ja koputti oveen. Nainen ei edes suostunut avaamaan ovea, vaan käski Austinin painua sinne missä pippuri kasvaa.
Samaan aikaan Jami oli täydessä vauhdissa. Hän halusi saada Ariannan omakseen. Hän pisti peliin pientä flirttiä, mutta Arianna kieltäytyi vastaamasta siihen. Hän halusi edetä hitaasti, vaikka olihan Jami komea ja niin edespäin.
Jami huomasi Ariannan epäröinnin, joten hän päätti hieman rohkaista häntä. "Tämä on sinulle", hän sanoi ja hymyili maireasti. Arianna ei voinut kieltäytyä lahjasta, vaan otti sen mielihyvin vastaan.
"Minä en ole koskaan nähnyt mitään niin kaunista, kuin sinä..." Jami sanoi viettelevästi. Arianna oli sulaa vahaa Jamin edessä. Hän ei yksinkertaisesti voinut sille mitään. Hän ponnisteli kovasti, että muistaisi äitinsä neuvon: "Toimi miesten kanssa hitaasti, tai saat kokea kummia!"
Austin ei ollut tavannut Katria muutamaan päivään. Molemmilla oli luennot eri aikaan ja muutenkin... ei, tapaamisesta ei tullut mitään. Austin tutustui moniin mielenkiintoisiin ihmisiin. Esimerkiksi vaikkapa tämä hyvä shakinpelaaja, Sylvia. Hän oli merkillisen näköinen, mutta hyvin sydämellinen ja ystävällinen. Ehkäpä, Austin ajatteli, ehkäpä valitsisin hänet puolisokseni?
Samaan aikaan kotona Adelian ensimmäinen koulupäivä päättyi. Kymppi tuli! Riemuun oli syytä, olihan hän ensimmäinen Cappelien lapsista (itse asiassa koko pelissäni), joka oli saanut kympin ensimmäisenä päivänä.
Ajankulkua ei edes huomattu. Kun Adelian syntymäpäivien aika koitti, päätti Yves oikein järjestää juhlat. Hän kutsui tosin ainoastaan Ariannan ja Austinin - sekä Jamin. Hän halusi tutustua tuohon mieheen, saattaisihan heistä tulla sukulaisia ajan myötä.
Adeliasta oli mukava nähdä sisartaan pitkästä aikaa. Arianna oli hyvin hämmästynyt siitä, kuinka iso tyttö pikku-Adeliasta oli kasvanut. "Kohta olet vieläkin isompi", hän nauroi.
Myös Yves nauroi, tosin vain mielessään. Oliko Arianna oikeasti rakastunut punapäähän? Ei kenelläkään voisi olla punaisia hiuksia, nehän ovat aivan naurettavat!
Austin saapui hieman myöhässä paikalle. "Koulubussi tuli ihan minun taksin eteen, ja se ei meinannut siirtyä millään. Minä olin kuitenkin treenannut niin paljon, että jaksoin nostaa sen pois tieltä ja pääsin jatkamaan matkaani!" hän selitti päivänsankarille. Ja Adelia ei voinut olla uskomatta.
Jamikin päätti tehdä tuttavuutta Adeliaan. Olihan hän ihan nätti tyttö... Austin aavisti Jamin mielenliikkeet, joten hän päätti suosiolla jäädä viereen valvomaan, ettei Jami keksisi mitään sopimatonta. Vaikkakin vain tulevaisuutta ajatellen!
Vaikka kyseessä oli pikkusiskon synttärit, eivät nämä kaksi voineet olla erossa toisistaan. Heidän välinsä olivat lämmineet puolin ja toisin, joskaan kovin pitkälle ei menty. Tämä harmitti eritoten Jamia, jolla oli suuret suunnitelmat.
Nyt on se hetki, juuri nyt! Adelian oli aika siirtyä seuraavaan ikävaiheeseen. Irina otti asian rennosti, ei paniikkia missään tapauksessa. Arianna ja Austin sen sijaan... iloitsivat äitinsäkin edestä.
"Ja sitten minä toivon vielä ison talon, ponin, paaaaljon karkkia, suklaata ja limsaa!" Adelia lopetti toivomuslistansa ja puhalsi kynttilät sammuksiin.
Irina ymmärsi vasta nyt, että hänen lapsestaan tulisi nyt entistä vanhempi. "Minä en ole valmis tähän, en ollenkaan", hän itki kun Adelia jätti pyörähdellen lapsuuden taakseen.
Kaunis on, aivan kuten kaikki Cappelit. Ja tiedättekö mitä? Adelia sai mammonatavoitteen! Elämäntoiveena olisi kohota talousneroksi. Hän pitää kovasti miehistä, joilla on punaiset hiukset ja partaa - kuvaus sopii pelottavan hyvin Jamiin. Sen sijaan hän kiertää blondit kaukaa, ne ovat hirvittäviä.
Salaperäinen puhelu yliopistolle, jolla tienattiin stipendit koulumenestyksestä ja luovuudesta = rahaa. Tavoitepisteitä ropisi roppakaupalla.
Kun kello läheni kahtatoista, Irina hyvästeli lapsensa. Hän pyysi heitä keskittymään opiskeluun ja kaikkea sellaista, mitä äidit yleensä toivottelevat. Austin tyytyväinen kuullessaan, että Irina kehotti Ariannaa etenemään hitaasti Jamin kanssa, riippumatta siitä kuinka ihana mies hän oli. On tuo Irina hyvä neuvomaan näissä asioissa; itse mennä paukautti naimisiin Yvesin kanssa, vaikka oli tunnettu vasta kaksi päivää.
Hämmennys oli suuri, kun myös Adelia loikkasi taksiin, joka veisi vieraat takaisin yliopistolle. Nyt talossa ei olisi yhtäkään lasta. Kaikki olivat jossain kaukana, eikä Yvesillä tai Irinalla ollut aavistustakaan, kuka palaisi jatkamaan Cappelien sukua. Tosin, kaikkihan tietävät että Yvesillä on omat toiveensa asian suhteen...
Seuraavassa osassa seurataan yliopistoelämää. Myös perijä-äänestys alkaa olla ajankohtainen, joten varautukaa kertomaan mielipiteenne! Hyvää päivän jatkoa!
perjantai, 20. kesäkuu 2008
Kommentit