Anteeksi, että jatkon kirjoittaminen kesti näin kauan, mutta kävin Norjassa tässä jonkun aikaa sitten ja niin edespäin ;---) Ja koska Vuodatus päätti katkaista vastaukseni kommentteihinne (joista olen hyvin kiitollinen<3), niin vastataanpa näin;
- Ariannan asu: http://www.modthesims2.com/showthread.php?t=181307
- Sabrinan asu: http://hideki.modthesims2.com/showthread.php?t=265850
- Lollukka, linkitän kyllä sinut ilomielin n__n
- Koska sukupuu kiinnostaa, niin lisäilenpä sen tuonne heti kun saan sen valmiiksi ;D Ja nyt itse osaan...



Samalla tavalla kuin Irina oli kiintynyt Seaniin, Yves alkoi huomata Sabrinan olevan hänen suosikkilapsenlapsensa. Hän ei vain voinut vastustaa Sabrinan iloista hymyä ja tuikkivia silmiä.



Ukin avustuksella saatiin se ensimmäinen ymmärrettävä sana ulos Sabrinan suusta: tuttipullo. Yves oli pakahtua onnesta, tämä oli ihanimpia hetkiä hänen elämässään... Edes hänen omien lastensa syntymä ei saanut aikaan sellaista tunnetta kuin tämä.



Yves menestyi hyvin töissä. Hän toi kotiin ylennyksiä ylennyksien perään, ja rahaa alkoi olla kuin roskaa. Ikävä kyllä sitä tuntui kuitenkin aina olevan liian vähän johonkin hankkeeseen.



Jami sai edelleen hoitaa siivoustyöt Cappelien talossa. Samoin korjaustyöt. Ja ruuanlaitot.



Omasta mielestään hän ei kyennyt viettämään tarpeeksi aikaa lastensa kanssa. Aina välillä hän päätti jättää mopin nurkkaan ja halia pikku-Seania. "Kohta sinäkin olet iso poika", hän kuiskutti poikansa korvaan. "Eikä isä enää jaksa nostaa sinua..."



Irinan ja Jamin yhteisopetuksella Sean oppi potalle. Hän oivalsi myös sen, että on huomattavasti mukavampaa kulkea ympäriinsä kuivien vaippojen kanssa. Joten ehkei tämän pottailun oppiminen ollutkaan niin huono juttu?



"Go, Sean, Go!" Jami karjui saaden poikansa itkemään; raukka säikähti niin pahasti... Siinä Jamilla olikin tilaisuus koetella isän taitojaan, osatako lohduttaa pientä lasta vai ei.



Ei. Voi. Olla. Totta. Tuliko Jami sittenkin raskaaksi!? Ja minä kun muistelin, ettei tuutulaulua kuulunut. Talossakin alkaa olla ahdasta... No, tehty mikä tehty, ei tälle enää mitään voi.



Jamia nolotti kertoa raskaudestaan Ariannalle. "Siis... minähän... minuthan siepattiin silloin, muistat varmaan", Jami aloitti ja tunki lisää spaghettia suuhunsa. "Niin... tapasin siellä uusia ihmisiä ja... minulle taidettiin tehdä siellä... kaikkea mielenkiintoista ja nyt..." Jami punastui korviaan myöten, eikä tiennyt kuinka jatkaa. Niinpä hän päätti sano asian suoraan: "Arianna, olen raskaana!"



Arianna suhtautui asiaan varsin rauhallisesti; tiesipähän Jamikin nyt, miten vaikeaa lapsen odottaminen on. Jami vaihtoi Ariannan neuvosta päällensä hieman rennommat vaatteet, jotka eivät taatusti kiristä. Ainoana murheena vaan oli kovin epämiehekäs väri...



Arianna piti huolen siitä, että jokainen kuuli tulevasta lapsesta. "Sinun isi odottaa vauvaa", hän selitti nauraen Sabrinalle. Tyttö vain hymyili ja ihmetteli äidin horinoita. Samassa Ariannan mieleen tuli kaamea ajatus. Hän laski tyttärensä syöttötuoliin ja pohti sitten ääneen: "Osaakohan Jami synnyttää oikein?"



Irina ei ehtinyt miettimään samoja pikkuseikkoja kuin tyttärensä Arianna. Hän oli saanut mojovan alennuksen uralleen vastattuani väärin urakysymykseen *hakkaa päätään seinään* ja hyvästeli näin ajatukset platinahaudasta.



Sabrina ilmeisesti aisti mummonsa huonon olon, sillä hyvin sujuneet leikit muuttuivat raivokkaaksi tappeluksi lelua vastaan heti kun Irina saapui kotiin. Hän paiski palikoita pitkin lastenhuonetta - vähältä piti, ettei ikkuna mennyt rikki! Eikä kukaan viitsinyt tulla lohduttamaan häntä.



Olihan Seanin syntymäpäivät! Jokainen täysi-ikäinen Cappel oli seuraamassa tapahtumaa. "Toivohan nyt jotain", Jami hymyili ja suukotti poikaansa otsalle. Hän kumartui niin alas, että Sean kykeni puhaltamaan kynttilät sammuksiin ja...



... näin siinä kävi. Poika on edelleen hyvin soma, aivan isänsä näköinen. Sean oli ylpeä uudesta minästään; tämän näköisenä voitettaisiin taatusti kaikkien tyttöjen huomio koulussa!



Jami oli pitänyt yhteyttä naapurin kuvankauniiseen yksinhuoltajaäitiin, Danielle Qebec'iin. Hän oli ensitapaamisesta lähtien pitänyt naisesta, ihaillut tämän rohkeutta kasvattaa pienokainen aivan yksin, omin avuin.



"Eeh, Dani, tiedätkös mitä?" Jami leperteli posket punottaen. "Minä odotan lasta, uskotko? Ei minua muuten saisi pinkkiin. Sinä sen sijaan näytät hurmaavalta tuossa värissä, kerrassaan vastustamattomalta!" Danielle oli aivan Jamin puheiden lumoissa, mutta kieltäytyi suutelemasta häntä. Hän nimittäin tiesi Jamin olevan naimisissa ja vieläpä isä! Ei hänen tarvitsisi sotkea heidän elämäänsä. Ja niine hyvineen Danielle lähti tontilta jättäen Jamin yksin viileään kesäiltaan.



Irina oli nähnyt kaiken ikkunasta. Kuinka Jami saattoikaan käyttäytyä noin, kuinka hän saattoi loukata hänen omaa Ariannaansa, kuinka hän saattoi olla ajattelematta lapsiaan?



Hän ei kuitenkaan halunnut pahoittaa kenenkään mieltä. Hän halusi antaa Jamille vielä yhden mahdollisuuden, mutta vain yhden! "Toivottavasti et saa koskaan tietää tästä", hän supatti Sabrinalle. "Eikä kukaan muukaan."



Oli todella onni, ettei Irina kertonut Jamin syrjähypystä. Ties kuinka huonoja numeroita Sean oli kotiin tuolloin tuonutkaan! Ei hän kyllä ollut tyytyväinen muutenkaan; 7½ oli kuulemma osoitus nynnyilystä.



Sean oli tavannut erään varsin mukavan tytön koulussa, ja pyytänyt häntä vierailemaan kotonaan. Tyttö, nimeltään Kathleen Kimbrell, oli suostunut oitis. Hänenkin mielestään Sean oli kiva kaveri.



Kathleen alkoi leikillään moittimaan Seanin "huonoa" todistusta. Tästä letkautuksesta seurasi armoton vesisota, jonka Kathleen voitti - ei Sean tohtinut antaa noin nätin tytön hävitä, herrasmies kun on.



"Äitini odottaa pikkusiskoa tai -veljeä minulle", Kathleen kertoi hiukset edelleen märkinä. "Minä olen jo luvannut antaa vauvalle kaikki minun leluni!" "Jaa, minäkin saan pian pikkusisaruksen", Sean sanoi hieman mietteliäänä. "Tosin, vauva on minun isäni vatsassa, ei äidin."



Kathleen nauroi Seanille ("isäsikö muka odottaisi lasta?") ja hyvästeli sitten ystävänsä lämpimällä halauksella. Eivätkös nämä kaksi ole suloisia yhdessä? Ou, niin söpöä.



Ilokseen Arianna tapasi siskonsa Adelian - pitkästä aikaa! "Muutin tänne vasta jonkun aikaa sitten", Adelia kertoi. "Suoritin yliopiston loppuun saakka - toisin kuin sinä ja Austin! - ja valmistuin parhain mahdollisin arvosanoin. Nyt asumme Kalpan kanssa yhdessä, aivan tuossa naapurissa." Adelia kertoi kaiken hyvin tarkasti, ja Arianna kuunteli. Ei hän kehdannut kertoa omista asioistaan, kun pikkusisko oli noin tohkeissaan omasta elämästään!



Lopulta Adelia kyllästyi omiin puheisiinsa ja kyseli, kuinka isä ja äiti voivat. "Siinähän ne..." Arianna totesi ja näki sitten tilaisuutensa tulleen. "Muuten, näin sivumennen sanoen, Jami - muistathan sinä hänet, minun mieheni - niin, hän on raskaana!" Adelia ei vaikuttanut kovin yllättyneeltä. "Jaa, hänetkö se avaruusalus vie. Austin niin toivoi, että hänet olisi viety, raukkaparka... Nähdä nyt yötaivaalla ufo ja ei pääse kyytiin."



Adelian lähdettyä Arianna siirtyi opettamaan Sabrinaa. Niin tyttö sitten oppikin potalla käymisen. Vihdoin ja viimein.



Yläkerrassa ollut piano oli jäänyt lähes kokonaan vaille huomiota, ennen kuin Arianna "löysi" sen. Lapsesta asti hän oli osoittanut taipumista taiteen maailmaan, mutta Seanin syntymän jälkeen harrastus oli ikään kuin unohtunut. Mutta nyt kun lapset olivat vähän vanhempia, saattoi Arianna hieman hemmotella itseään.



Viimeisillään raskaana oleva Jamikin löysi tiensä yläkertaan. Vaimonsa pyynnösti hän tarttui bassoon ja hän soitti muutaman nuotin. Arianna huomasi oitis miehessään piilevän lahjakkuuden ja työnsi hänelle muutamien legendaarisien laulujen nuotit, kuten vaikkapa "Katson täpötäyttä uimarantaa" ja "Pronssinen kuu".



Syödessään ties kuinka monetta spaghettiannostaan Jami vannoi, ettei enää koskaan valittaisi Ariannalle siitä, kuinka paljon tämä söi raskausaikana. Hän lupasi myös olla koskematta kaukoputkeen koko loppuelämänsä aikana.



Eräänä päivänä lasten lähdettyä kouluun se sitten alkoi. "Arianna-kulta! Auta minua!" Jami kiljui ja tunsi kuinka vauva pyrki ulos. Hän kuuli karjuntansa lomasta kuinka Arianna lopetti pianon soiton ja kipitti alas portaita.



Arianna ehti parahiksi paikalle näkemään, kuinka Jami auttoi maailmaan vihreän vauvan. Hän hätkähti. Vihreän? "Jami... onkohan kaikki kunnossa", hän sanoi henkeään haukkoen. "Se on... se on..." "Stacy", Jami vastasi. "Hän on Stacy, ei se." Jami loi punatukkaiseen alienvauvaan lempeän katseen ja puristi tämän rintaansa vasten.



Nukutettuaan Stacyn Jami liittyi Ariannan seuraan. "Kuuntelepa tätä", Arianna sanoi ja rykäisi. "'Mikäli avaruusolioiden sieppaama mies synnyttää, on todennäköistä, että vauva saa vihreän värin merkiksi ufovanhemmasta. Se on aivan normaalia, eikä hermostuneiden vaimojen tarvitse huolehtia siitä.'" Jami virnisti. Stacy oli normaali, hän oli tiennyt sen.



Ei, Irina ei ole tullut raskaaksi. Hän vain sai muutaman makkaran vyötäisilleen ja kauhistui pyöristymistään kovasti.



Yves alkoi käyttäytyä sitä oudommin, mitä vanhemmaksi hän tuli. Nytkin hän sai potkut, kun vastasin väärin urakysymykseen (älkää sanoko "taas"!). Ja mies vain iloitsee!



Yves heitti lääkärintakkinsa roskikseen ja haki sitten lempilapsenlapsensa synttärikakun luo. Oli Sabrinan aika jättää taaperoikä taakse ja siirtyä lapsuuden riemuihin.



Toisin kuin Sean, Sabrina ei puhaltanut kynttilöitään itse. Onneksi paikalla oli ukki, joka mieluusti puhkui ja puhalsi ne sammuksiin. Sabrina hoiti kuitenkin toivomispuolen.



Sabrinasta kasvoi söötti pikkupikku koululainen, vai mitä?



Sabrina on Cappelien suvun lapsien tapaan kiinnostunut musiikista - lukuun ottamatta Seania. Soitto kuitenkin lakkasi lyhyeen, kun tyttö kuuli alakerrasta isänsä äänen: "Hei, Dani-kulta. Nähtäisiinkö vaikka huomenna?" Sabrina nousi hiljaa ylös pianon tuolilta. Mitä isä oikein tarkoitti? Kuka oli Dani? Siitä hän ottaisi selvää.

Seuraavassa osassa vastauksia Sabrinaa mietityttäviin kysymyksiin ^^ Sitä odotellessa voisitte antaa kommenttia. Ja se sukupuukin tulee jahka saan lisättyä siihen pari kersaa, jotka Austin on saanut rakkaan Katrinsa kanssa ;D