Tässä nyt sitten olisi (taas) tälläinen legacy. Pyrin noudattamaan melko tarkasti lc:n sääntöjä, mutta pisteitä en laske. Aivan liian työlästä ;D Tämä saattaa edetä nopeasti joidenkin mielestä, mutta enivei. Ladattuja saa kysellä, jos vaikka muistaisin mistä ne olen hommannut. Kauheasti niitä ei ole, aloittajallakin on pelin vaatteet. Syy: aloitin legacyn koneella, jolle ei ole paljoa ladattu. Mutta asia on hoidossa :) Pitemmittä puheitta, ensimmäinen osa, olkaa hyvät.



Tässä on Yves Cappel, suvun kantaisä. Hän on perhetavoitteinen mies, joka haluaisi enemmän kuin mitään muuta kolme lasta, jotka kävisivät yliopiston. Luonteeltaan Yves on siisti, ujo, toimelias ja vakava. Lisäksi hän on mieltynyt naisiin, joilla on vaaleat hiukset ja paksu kerros meikkiä naamataulussaan, lihavuus sen sijaan tuo miinuksia.



Tonttikaupan jälkeen ei Yvesille jäänyt lompakkoonsa kuin 4800 simoleonia, joilla hän rakensi tämän pienen ja vaatimattoman mökin. "Juuri näin", hän ajatteli astuessaan sisään taloonsa. "Pitää löytää sekä kaunis että rikas vaimo, että tämä talo saadaan kuntoon!"



Sisältä talo vasta vaatimaton olikin! Sieltä löytyi ainoastaan tämä kalusteet sekä puhelin. Edes vessaa ei saatu tehtyä. Viettäkäämme hiljainen hetki Yvesin tuskalle...



Yves ei jaksanut murehtia puuttuvaa vessaa kauaa. Olihan hänellä vaativa suvun jatkaminen edessä. Vaimo pitäisi löytää ja sitä rataa. Onneksi kirjahyllystä löytyi Ruuno Murhapuron kirjoittama "Näin löydät kauniin ja rikkaan vaimon" -opas.



Heti kun postiljooni oli käynyt tuomassa lehden, ryntäsi Yves tutkimaan vapaita työpaikkailmoituksia. Rahaa ei ollut kuin pari hassua simoleonia, joten tiukkaa piti. Lääkintäteknikon pesti kuulosti Yvesin korvaan hauskalta puuhalta. Ja sille tiellä hän lähti.



Naapurustossa ei tuntunut asuvan kuin rumia armaskotaloita. Häiriköivät, nenävammaiset puutarhakerholaiset tästä enää puuttuikin!



Ei auttanut Yvesin muu kuin soittaa taksi paikalle ja häipyä Mitä!-keskukselle. Ehkäpä ne kauniit naiset olisivat siellä...



Kyllähän sieltä niitä kaunokaisia löytyi. Erityisesti tämä Milja-niminen neiti pisti silmään. Harmi vaan, että hän oli teini. Samassa Yves huomasi jotain kaunista, upeaa, mahtavaa!



Nimittäin vessan. Ah, tätä iloa, kuinka hän olikaan odottanut vessaan pääsyä!



Sielläkään hän ei ehtinyt istuskella. Tämä kaunis nainen nimittäin purjehti paikan päälle. Irina Korpi olisi tämän ukon puoliso, yhtä varmasti kuin minun nimeni on Väinämöinen!



"Moro, mä oon Yves tuolta Venetsiankatu 1:stä. Muutin sinne tänään, ja tiiäks mitä? Mul on hirveenmoinen urakka eessä, katos kun pitäis saaha 10 sukupolvee aikaseks." Kuulostaa vakuuttavalta, eikö totta. Yves meni totaalisesti lukkoon Irinan edessä...



Helpotuksen huokaus, Irinaa ei moinen näyttänyt häiritsevän. Hän purskahti nauruun ja väitti Yvesiä hauskimmaksi mieheksi, kenet oli koskaan tavannut.



Yves oli pakahtua kiukusta, kun Irina ilmoitti lähtevänsä kotiin. Mies huomasi mahansa murisevan uhkaavasti nälkäänsä. Kotiin ei kuitenkaan vielä lähdettäisi, joten hodareilla pitäisi pärjäillä.



Ehkä olisi sittenkin ollut parempi lähteä kotiin? Armas Kotala nimittäin tunki väkisin Yvesin seuraan ja alkoi höpöttää ikävistä näppylöistä oikeassa olkapäässään. Vähemmästäkin luulisi kyllästyvän.



Popsittuaan hodarin suihinsa Yves kiiruhti puhelimen luokse. Täällä hän ei viipyisi enää hetkeäkään.



Ennen taksin tuloa Yvesillä oli hyvää aikaa kokeilla räppäystaitojaan.



Lopputulos: paha mieli ja nolla simoleonia. Ehkä ensi kerralla menisi paremmin...



Kotiin päästyään Yves ei pystynyt ajattelemaan muuta kuin Irinaa. Hän haluaisi kernaasti tavata tuon naisen uudelleen, mutta suostuisikohan tämä siihen?



Kun Yves sitten sai riittävästi rohkeutta soittaa ihastukselleen, ei naikkonen suostunut vastaamaan. Pettyneenä Yves kömpi sänkyynsä ja nukahti.



Aamupalaa laittaessaan Yves mietti jälleen Irinaa. Ehtisikö hän kutsua hänet kylään ennen töihin lähtöään, vai vasta sen jälkeen?



Irina kylläkin vastasi tällä kertaa, mutta torjui tylysti Yvesin kutsun. "Painu sinä sinne missä pippuri kasvaa!" hän kiljui ja löi luurin korvaan.



Yves päätti tutustua siivoamisen saloihin tutkimalla opaskirjaa. Se kannatti; nyt hän tiesi mitenpäin tiskiharjaa pidetään kädessä.



Eräs ongelma oli ja pysyi: vessa. Yves tahtoi äkkiä päästä töihin, ehkäpä siellä olisi hänelle oma yksityinen WC? Ainakin hän saisi palkkarahoillan ostettua sellaisen itselleen.



Mitäs tähän nyt sanoisi...



Sade alkoi juuri samaan aikaan, kun ambulanssi kaarsi pihaan hakemaan Yvesiä. Että pitikin sattua...



Töistä palatessaan herramme oli oikein mainiolla tuulella. Hän oli saanut ylennyksen ja mikä parasta! Hän saisi vihdoin ostettua sen vessan!



Keittiö koki pienen muutoksen, kun pöytä ja tuolit ostettiin. Jääkaappikin vaihtui suurempaan, mutta halpishellasta Yves ei suostunut luopumaan.



Yves päätti kutsua Irinan kylään ylennyksensä kunniaksi. Oli aika pistää pientä flirttiä peliin.



Ikävä kyllä Yvesin uusi työaika osui juuri sille hetkelle. Viime tipassa Yves ymmärsi soittaa esimiehelleen ja väittää olevansa vakavassa simrutossa.



"Tiedätkös, että jätin juuri työt väliin? Sinun takiasi", Yves leperteli Irinalle. Nainen hihitti ja vastasi Yvesin flirttiin empimättä.



Lopulta flirttituokio johti tähän. Kumpikaan ei tajunnut, kuinka se tapahtui. Mutta ei se haitannut ketään, päinvastoin.



Yves innostui totaalisesti pusuttelusta. Kaikesta päätellen Irina on oikein tyytyväinen tilanteeseen.



Yves rupesi ehdottelemaan Irinalle kaikenlaista. Tämä hiukan järkyttyi, mutta kun Yves paljasti koko jutun vitsiksi, alkoi hän nauraa kuin viimeistä päivää.



"Kuulehan, hanipööni... Mitäs sanoisit, jos muutettaisiin yhteen?" Yves keksi kesken selkähieronnan. Irina suostui empimättä, ja toi mukanaan ihastuttavat 6000 simoleonia.



Irinan rahoilla rakennettiin pieni makuuhuone, johon tungettiin parisänky ja vaatenaulakko. (Tuo on se hakkeroitu, jos joku ihmettelee :D Minä mitään jaksan lähteä yhteisötonteille rahaa kuluttamaan...)



Keittiöön/oleskelutilaan hommattiin taas uusi jääkaappi ja upouusi työtaso, sekä tyylikäs matto.



Keittiö-olohuoneeseen lisättiin myös peili ja tyylikäs kasvi. Tuosta ovesta pääsee siihen aiemmin mainittuun makuuhuoneeseen.



Myös Irina koki muodonmuutoksen. Nyt hänen kauniit piirteet pääsevät oikeuksiinsa!



Irinan uusi ulkomuoto oli myös Yvesin mieleen. Tämä antoi suukon tyttöystävälleen ja kehaisi viattomasti uutta kampausta.



Ennen kuin ehdin "kissaa" sanoa, oli kaksikko jo vaihtanut sormuksia. Nyt Irinastakin tuli Cappel, onnea vaan.



"Kuule, mistä sinä sait rahat sormuksiin? Ne näyttävät aika kalliilta", Irina kysyi. Yvesin kasvoilta pakeni väri. Ei kai hänen pitäisi kertoa, että ne olivat löytyneet muropaketista?



Herrasemme pääsi kuin pääsikin pälkähästä. Hänen onnistui houkutella Irina makuuhuoneen puolelle, eikä kumpikaan enää jaksanut puhua mistään sormuksista.



Seuraavan päivän kuumimman puheenaiheen saattoi arvata. Ei varmaan mikään yllätys...

Tähän päättyi Cappelien ensimmäinen osa. Toivottavasti pidit. Seuraava osa tulee kun tulee, joskus kuitenkin :---) Anteeksi osoittimien näkymisestä joissain kuvissa.