No niin, sitä on taas aika laittaa uusi osa :) Tämäkin osa etenee aika nopeaa tahtia, mutta mitäs siitä. Kuvanlaatu tuntuu olevan entistä mössöisempää, älkää kiinnittäkö huomiota siihenkään x3

Tämänkertainen raskaus oli huomattavasti vaikeampi. Irinan tarpeet näyttivät jatkuvasti punaista ja välillä hän luuli kuolevansa ennen vauvan syntymää.



Näin ollen Ariannan hoito jäi lähes tulkoon kokonaan Yvesin hoidettavaksi. Piti kuskata tyttöä pesulle, syöttää, laittaa nukkumaan...



"Kyllä me pärjätään hyvin ilman äitiä", Yves leperteli tyttärelleen. "Äiti tarvitsee nyt paljon lepoa, kun muuten äiti sekoaa."



Sekoaminen todellakin oli lähellä. Irina ei päässyt töihin, ja sen asian toteaminen oli saattaa hänet raivon partaalle. Onneksi tästä selvittiin ilman terapeuttia.



Nokkelana tyttönä Arianna keksi itselleen puuhaa kun Yves ei ollut seurana. Tyttö uskoi olevansa oikein musikaalinen, ja pimputti päivät pitkät ksylofoniaan. Hänen aikaan saama meteli tosin herätti naapurit, eivätkä Yves ja Irina voineet mitenkään ymmärtää tätä seikkaa.



Yvesin puuhat eivät olleet aivan yhtä mukavia. Irinasta ei ollut oikein apua talouden (tai Ariannan) hoitamisen kanssa, joten kaikki, ihan kaikki oli hänen tehtävä itse.



Tietenkin Irina yritti auttaa, mutta huimaukset eivät jättäneet häntä rauhaan. Lautasien kerääminen oli ainoa asia, johon hän kykeni.



Niin, maalaamisen ohella. Tässä on Irinan ensimmäinen mestariteos, jolla tienattiin 85 simoleonia. Tidididiididii!



Ja tähän väliin pieni kuva-arvoitus: hyvät lukijat, mitä näette tässä? Aivan, Irinan vatsa pyöristyi toistamiseen. Lapsi tulisi pian, se on varma se.



Irinan vointi paheni entisestään, joten Yves sai hihitellä työnantajansa hölmöydelle, kun valhe simrutosta meni taas kerran täydestä. "Koitahan parantua", oli pomo sanonut.



Vaikka Yves yritti parhaan kykynsä mukaan hoitaa Ariannaa, saattoi tyttö jäädä tunneiksi kehtoonsa. Eikä isukki ehtinyt apuun ennen kuin oli siivonnut äitylin jäljet. (Huomatkaa tuo juttu Ariannan leuan alla, ne on tytön hampaat ;DD Sims sekoilee...)



Vihdoin ensilumi satoi Venetsiaankin (naapuruston nimi, jos joku ei tiedä :P).



Ja sitä satoi...



... ja satoi niin paljon, että Yves pystyi rakentamaan komean lumiukon muuten niin karulle pihalle.



Tekipä miekkonen muutaman lumienkelinkin. Vähitellen kuitenkin Yves alkoi tuntea olonsa viluiseksi, joten lumileikit saivat jäädä tältä erää.



Myöhemmin illalla Yves oli taasen tutkimassa taivaankappaleiden liikkeitä. Pian hänen korviinsa kantautui Irinan ääni: "Apuaaaa, nyt se tuleeeee!" Mikä se, ihmetteli Yves ja juoksi kiireen vilkkaa vaimonsa luo.



Nopeasti Yves ymmärsi mistä oli kyse: vauvasta, se se oli joka maailmaan oli pyrkimässä.



Tyytyväisenä Irina ojensi pienen käärön Yvesin käsivarsille. Aivan kuin Arianna, silmät isältä ja iho äidiltä. POIKAvauva sai nimekseen Austin.



"Harmi ettei iskä saanut ristiä sinua Pertiksi, mutta olet sinä silti söpö, Iskän oma pikku pallero."



Yves suostui laskemaan Austinin sylistään vasta kun väsymys kävi voimille. Hän olisi niin mielellään halunnut viettää koko aikansa poikansa kanssa.



Yvesin oli pakko päästä tuulettamaan ilouutista kaikille. Ikävä kyllä kukaan muu kuin "vanha tuttu" Armas Kotala ei suostunut vastaamaan. Yves oli totaalisen yllättynyt, kun mies alkoikin vaikuttaa mukavalta tyypiltä. Olikohan hän ollut väärässä Armaksen suhteen?



Arianna ei ollut yhtä iloinen uudesta tulokkaasta kuin Yves. Hänen mielestään veli sai liikaa huomiota. Jopa Irina-äiti tuijotteli pojan perään, kun hän tuli nostamaan Ariannaa vuoteesta. "Mä vihaan veljiä!" Arianna ajatteli. "Ja kaikkia niitä jotkaa tykkää veljistä."



Näin ollen hän vihasi äitiään. Edes pienen pieni kutitustuokio ei saanut hänen mieltään muuttumaan.



Ensin pullautetaan maailmaan ylihuomioitu pikkuveli, ja sitten väsytetään Arianna-parkaa kävelyopetuksella? Ei ei ei, tästä ei Arianna tykännyt, ei sitten yhtään.



Yves alkoi ehdotella vielä kolmannen lapsen hankkimista, mutta Irina torjui ajatuksen heti alkuunsa. "Minä tiedän, että haluat ne kolme kakaraa ikuiseen platinamielialaasi, mutta et voi kuvitellakaan millaista tuskaa synnyttäminen on!" Irina kirkui syömisensä lomasta.



Koska lasta ei taloon tulisi (ainakaan vähään aikaan), Yves tuumaili josko hän voisi ikään kuin "korvata" asian pingviinillä. Mutta taas tuli se sama este: Irina kärsi kuulemma pahanlaatuisesta pingviiniallergiasta.



Pingviiniallerginen Irina pääsi vihdoin ja viimein töihin. Kuinka hän olikaan odottanut tätä hetkeä!



Ja koska Irina oli töissä, sai Yves (taas kerran) jättää työpäivänsä väliin hoitaaksen Ariannaa ja Austinia. Kylläpä on sitkeään simruttoon sairastunut tämä miekkonen.



Yves huomasi, ettei lastenhoito ollut mitään ruusuilla tanssimista. Hän luuli ymmärtävänsä miltä Irinasta tuntui raskauden aikana, niin väsynyt hän oli.



Arianna muutti hetkellisesti mieltään Irinasta. Äiti nimittäin tuli töistä tultuaan nostamaan syliinsä ensiksi hänet, eikä sitä kitisevää pikkuveljeä. Irinasta puheen ollen, hän sai ylennyksen!



En itse edes huomannut, että Arianna oli oppinut käymään yksikseen potalla. Piti ihan muistoista katsoa, kenen avulla. Ja vastaus on: Irina.



"Tänään juhlitaan syntymäpäiviäsi, pikkuinen. Sinusta kasvaa vieläkin isompi tyttö, joka pärjää yksikseen ja osaa auttaa pikkuveljeä!" Yves tarinoi Ariannalle. Vai vielä auttaa Austinia, ei missään tapauksessa.



Arianna sai kasvaa isänsä käsivarsilla. Tyttö osasi tällä kertaa puhaltaa kynttilät ihan itse.



Vaikkei kyseessä ollutkaan Yvesin omat synttärit, oli hän hengessä mukana. Hän toivoi, että hänen tyttärestään kasvaisi oikein soma lapsi, että hän voisi kehuskella asialla työpaikallaan.



Ariannasta tuli sanoinkuvaamattoman suloinen! En muista, koska peliini olisi ennen syntynyt jotain näin kaunista. Aah, olen taivaassa...



Isänsä tavoin Arianna kiinnostui myös taivaankappaleista. Erityisesti Saturnus oli mielenkiintoinen, siellä oli varmasti niitä ufoja, niin suuri planeetta se oli.



Yvesin entiselle lumiukolle kävi vähän köpelösti. Arianna suostui mielellään auttamaan isäänsä uuden kokoamisessa. Eipähän isä olisi lepertelemässä sille Austin-veljelle...



Arianna tärisi pian kylmästä, ja päätti mennä takaisin sisälle. Siellä hän otti ensitöikseen ruuanlaitto-oppaan, ja alkoi lukea. Jonain päivänä hänestä tulisi suuri kokki, sen hän oli päättänyt.



Arianna oli innoissaan ensimmäisestä koulupäivästään. Mikä siinä on, että simit virnuilee tuolla tavalla kun lähtevät sinne kamalaan kidutuslaitokseen?



Irina päätti tarkistaa vaihteen vuoksi postilaatikon. Oikein hyvä idea, pian olisi ollut ulosottomies asialla.



Irinan palattua sisälle koulubussi kaarsi pihalle. Arianna oli pettynyt itseensä. Hän oletti saavansa kympin selostettuaan opettajalle mustaselkäkuoriaisten ruokatavoista, mutta joutui tyytymään vaivaiseen seiskaan. Parempi onni ensi kerralla, tyttöseni.



Koulupäivä oli ollut yllättävän raskas. Arianna painui oitis nukkumaan, ja olihan siihen toinenkin syy.



Nimittäin Austinin, tuon kirotun pikkuveljen, syntymäpäivät. Perheen nuorimmainen sai kasvaa äitinsä avustuksella, Yves kun oli patistettu töihin.



Austin on kerrassaan suloinen, en löydä oikeita sanoja! Poika on täydellinen kopio Ariannasta. Luonnekin on sama (Ariannan luonteen unohdin ilmoittaa, mutta tästähän sen näkee):
S/S 7
U/M 4
L/T 10
V/L 8
M/K 6

Nonniin, se oli siinä. Seuraavassa osassa selviää (toivottavasti) vastaus elämääkin suurempiin kysymyksiin: Vihaako Arianna edelleen Austinia? Joutuuko Yves vieläkin jättämään työpäiviä väliin lapsiensa takia? Saako Irina ylennyksen? Tuleeko talouteen kolmas lapsi vai pingviini? Ensi kertaan :3