Tällä kertaa osasta löytyy hieman yli viisikymmentä kuvaa! Toivon mukaan jaksatte lukea loppuun saakka :) Ja taas täytyy kiittää kommentoijia, että tiedäkään kuinka mukavaa minusta on palautettanne lukea.



Irinan kolmas raskaus oli huomattavasti vaikeampi kuin kumpikaan edellisistä. Hän söi koko sen ajan, jota ei nukkunut.



Nipin napin löytyi aikaa pikku-Austinille. Vihdoinkin poika oppi käymään yksikseen potalla, eikä Irinan tarvinnut nousta sängystä viemään poikaa pissille!



Arianna tapasi sen saman pingviinin, johon Yveskin oli tehnyt tuttavuutta. Isänsä tavoin Arianna halusi myös adoptoida eläimen perheeseen, mutta Irinan pingviiniallergia pisti vastaan.



Yves oli hyvin huolissaan vaimostaan. "Koitahan levätä kunnolla", hän sanoi ja moiskautti suukon naisen huulille. Toisaalta, Yves oli aivan innoissaan tulevasta lapsesta.



"Pian sinä saat pikkusiskon tai -veljen!" hän lauleskeli Austinille. Austin sai nyt entistä enemmän huomiota isältään, ja pikkuinen oli tästä oikein mielissään. Normaalisti isä kun vain ravasi töissä ja laittoi Austinin nukkumaan, siinä kaikki.



Naapuritkin saivat pian kuulla Cappelien tulevasta lapsesta, siitä Yves piti huolen. Ensimmäiseksi hän päätti kertoa asiasta Armas Kotalalle, josta oli tullut Yvesin hyvä ystävä.



Arianna halusi myöskin iloita vauvasta yhdessä ystäviensä kanssa. Itse asiassa, ainut ystävä oli Meri Broman, mutta se ei Ariannaa haitannut. Hän piti tytöstä hyvin paljon, eikä siihen montaa kaveria tarvittu.



"Jos sinun tuleva veljesi tai siskosi on kala, niin minä nauran itseni kuoliaaksi", Meri tarinoi kuultuaan hieman väärin Ariannan viestin.



Ariannasta ja Meristä tuli aina vain läheisemmät. Monet uudet leikit tulivat tutuiksi, mutta tyttöjen ehdottomia suosikkeja olivat hippa...



... rosvo ja poliisi...



... sekä tyynysota. "Hahaa, nyt sinuun osui, Arianna! Nyt sinä hävisit!" Meri nauroi saaden Ariannalta kovan iskun kalloonsa tytön tyynystä.



Eivätkö nämä kaksi olekin suloisia? Molemmat olivat itku kurkussa, kun Merin äiti soitti ja käski tytön kotiin. "Nähdään taas huomenna", Arianna huusi tämän perään.



Irinan raskaus otti koville. Nainen pyörtyili milloin minnekin. Koko muu perhe oli huolissaan, selviäisikö Irina tästä hengissä. Myös Austin, vaikkei hän paljoa ymmärtänytkään, pieni kun oli.



"Hei isi, äiti pyörtyi taas", Arianna sanoi surumielisesti kun Yves palasi töistä kotiin. "Jo kolmas kerta tänään." Yves-parka ei tiennyt, voisiko hän enää jättää Irinaa ja lapsia kotiin yksikseen... Jos jotain tapahtuisi, ei Irina välttämättä kykenisi tekemään mitään...



Kukaan ei kiinnittänyt huomiota Austiniin, jonka syntymäpäivät koittivat. Poika oli peloissaan, kun outo tunne jaloissa kohosi aina nenänpäähän saakka.



Austin ja Arianna voisivat olla kaksoset. Heissä ei ole mitään muuta eroa ulkonäön puolesta, kuin että lapsuusajan myötä Austinilta löytyi Yvesiltä perittyjä pisamia. Ne kyllä sopivat pojalle loistavasti.



Irina alkoi vähitellen nähdä kauheita painajaisia. Yhdessä hän ja tuleva lapsi kuolivat, toisessa sosiaalityöntekijä tuli hakemaan hänen lapsensa, ja kolmannessa Yves ja lapset hylkäsivät hänet.



Vasta noustuaan ylös Irina ymmärsi Austinin kasvaneen. Hän kuunteli tarkkaavaisena, kun Austin selitti kuinka oudolta vanheneminen oli tuntunut. Kuuntelukyky tosin kaikkosi varsin nopeaan, kun Irina huomasi huimauskohtauksen olevan lähellä.



Irina pakeni vessan puolelle, pois poikansa näköpiiristä. "Minä en kestä tätä enää", Irina huokaisi päätään pidellen. "Syntyisit jo, pikkuinen..."



Arianna ja Austin joivat yhdessä tuoremehua, kun Irina hoiperteli takaisin makuuhuoneeseen. "Onko äiti humalassa?" Austin ihmetteli huomatessaan äitinsä kävelytyylin. Arianna nauroi huolestunutta nauruaan. "Ei ole, tuo on sitä raskausajan väsymystä", hän sanoi tietäväisen oloisena.



Irinan onneksi hänen vatsansa pomppasi toisen kerran. Synnytys tapahtuisi hetkenä minä hyvänsä. Tämän tiedon luulisi rohkaisevan Irinaa, mutta ei...



"Hehehee, se lapsi on tulossa, hehehee!" hän naureskeli ja lörpötteli huuliaan. "Heh, minun vatsani on iso, hahaa, se on hyyyyvin iso, ja minä saan kohta lapsen, heh!"



Terapeutti-setä saapui paikalle ennätysajassa. "Montako sormea?" hän kysyi. "Gägäguu..." Irina selitti ja räpytteli silmiään viattoman oloisena.



"Minä olen kana, niin, minä olen isomahainen kana joka odottaa pikkukanavauvaa", Irina selitti Terapeutille. Mies päivitteli Irinaa toivottomaksi tapaukseksi, mutta sai kuin saikin hänet kuntoon.



Lapset olivat autuaan tietämättömiä äitinsä sekoiluista. Tuskinpa Austin olisi hymyillyt tuolla tavalla ensimmäisenä koulupäivänään, jos olisi tiennyt Irinan mielenterveysongelmista?



Todistukseen tuli seiska, eikä Austin voinut ymmärtää, miksi. Hän oli tehnyt Ariannan neuvojen mukaan ja kuunnellut opetusta tarkkaavaisena. Eikä hän siltikään saanut täyttä kymppiä.



Jonkun piti käydä töissä, ja luonnollisesti se lankesi Yvesin tehtäväksi. Irina kun ei pahoinvoinniltaan ehtinyt, harmin paikka.



Cappeleille oli ostettu uusi lelu, tyylikäs Ferrari 009. Austin riensi ensimmäisenä kokeilemaan sitä, tuollaiset auto lelut olivat niin hänelle sopivia.



Vasta myöhään illalla Arianna ehti vuorostaan kokeilemaan leikkiautoa. Eikä hän kauaa ehtinyt hurrutella sillä...



Syynä oli Irina. "Hei kaikki, voisiko joku kutsua lääkärin paikalle? Minulla on sellainen outo tunne..." hän selitti ja kirkaisi sitten.



"Joo, niin se on! Yves, tule apuun, lapsemme haluaa maailmaan!" Anteeksi vain, Irina hyvä, mutta Yves on töissä. Melko hyvin Irina kyllä kesti synnytyksen tuskat, ja se kannatti tälläkin kerralla.



Mustat hiukset, iho äidiltä ja silmät isältä. Aivan kuten Ariannalla ja Austinillakin. Lapsi nimettiin Adeliaksi, näin ollen sukupuoli on tyttö.



Irina hoivasi Adeliaa herkemmin kuin muita lapsiaan. Tämä käärö jos joku oli viedä häneltä hengen! Siinä syy Irinan äidillisyyskohtaukseen.



Yves oli saanut ylennyksen ja sen myötä urapalkinnon. Hänellä oli pieniä vaikeuksia ymmärtää, kuinka hänen hiusgeelipullonsa oli joutunut nuken vatsalaukkuun. Fiksu mies kun oli, hän päätti vikkelästi tunkea sen takaisin ja aloittaa elvytyksen.



Irina sai tahtonsa läpi. Hän oli kauan toivonut omaa bassoa, joten sellainen hankittiin. Olihan hän tuonut maailmaan mitä kauneimman lapsen. Siis mikäli Ariannaa ja Austinia laskettu mukaan!



Tämä kaunis lapsi oli oikea syöppö. Arianna tai Austin eivät koskaan olleet tarvinneet niin paljoa ruokaa kuin Adelia. Irina ehti laskea tytön kehtoon, kun jo piti olla kiikuttamassa hänelle uutta tuttipulloa.



Irina ymmärsi olevansa kolmen lapsen äiti. Niinpä hän päätti muuttaa tyyliään hieman... äidillisemmäksi. Onnistuiko hän siinä, sen saa jokainen päättää itse. Irina ainakin piti tästä ratkaisusta.



Tarpeeton kuva, niin te varmaan väitätte. Minusta tuo syleileminen on niin suloista, että oli pakko laittaa, sanoitte mitä sanoitte :)



Austin ei vieläkään saanut sitä kymppiä. 8½ oli hänestä hyvä arvosana, joten täytyihän sitä hieman hymyillä.



Seuraavana päivänä hymy oli entistä leveämpi. "Nyt minä sain sen kympin, Arianna tule katsomaan! Nyt minäkin olen yhtä hyvä kuin sinä!" Kyllä Cappeleille on siunaantunut viisaita kakaroita.



Paitsi viisaita, niin myös taiteellisia. Austin osasi maalata paljon paremmin kuin äitinsä. Siitä huolimatta hänen myymistään tauluista ei tullut 85:ttä simoleonia enempää, Irina kun saattoi saada 200.



Myös Yves oli ylpeä lapsistaan. Ihaninta kuitenkin oli, että jompikumpi riensi aina halaamaan häntä kun hän palasi väsyneenä töistä. Sellainen ele nosti hänen mielialaansa kummasti.



Irina ei ollut saanut ylennyksiä vähään aikaan. Itse asiassa hän ei ollut päässyt töihin pitkään aikaan. Niinpä hän joutui tyytymään harjoittelemaan karismaa ja luovuutta peilin ja basson avulla.



Luovuuden harjoittaminen tosin loppui siihen paikkaan, kun Irina soitti itselleen viimeisen taitopisteen. Kyllä hän sitten oli taitava basisti.



Soittaminen olisi kyllä muutenkin sanut jäädä. Oli nimittäin Adelian aika siirtyä seuraavaan ikävaiheeseen. Ja kuten muutkin lapset, myös Adelia jätti vauvaiän taakseen äidin käsivarsilla.



Vielä viimeinen pyörähdys vauvana ja...



... uusi söpö taapero tuli taloon! Adelia on aivan samannäköinen kuin Arianna ja Austin. Luonnekin on sama, joten en jaksa sitä tähän laittaa :)



Myös Ariannan oli aika kasvaa. "Äiti, onko tämän tarkoitus tuntua sormenpäissä näin jännältä?" hän kysyi. Irina oli kuitenkin keskittyneempi Adelian hoitoon.



Arianna päätti kuitenkin ottaa kasvamisen rennosti. Pokerinaamalla tapahtui tämä kasvupyrähdys.



Vau, mikä leidi! Tämä tyttö tulisi viemään monen, monen pojan sydämen. Tavoitteekseen Arianna sai tiedon ja hän haluaa jonain päivänä saavuttaa peli-uran huipun. Mieltymyksiä en juuri nyt muista, toivottavasti ne eivät teitä niin hirveästi kiinnosta ^^ Tähän voineekin sitten lopettaa tämän kertaisen, extrapitkän osan.