Paljon kiitoksia kaikille, jotka osallistuivat perijä-äänestykseen. Tässä osassa selviää, kenen suosikki pääsisi perijän paikalle ^^ Ja koska edellinen osa oli hävettävän lyhyt, tämä osa on hieman normaalia pidempi. Olkaapa hyvät.



Adelia ei voinut ymmärtää sitä, minkä takia Arianna jättäisi opiskelunsa ja valitsisi ennemmin Jamin. Austin sen sijaan ymmärsi. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että mikäli Arianna todella halusi olla Jamin kanssa, olisi hänen parasta lähteä.



Niin Arianna teki. Hän soitti taksin palatakseen kotiin. "Vihdoin näen taas Jamin", hän huokaisi ja hymy levisi hänen kasvoilleen. Mikään ei voisi enää erottaa häntä Jamista, ei mikään.



"Ihana nähdä sinua", jo harmaantunut Yves tokaisi ja halasi tytärtään. "Vaikka olen hieman pettynyt siitä, että murskasit suurimman haaveeni..." Kyllä vain, Ariannan onnistui jotenkin saada perijättären paikka itselleen. Ensinnäkin, äänestäjät olivat sitä mieltä, että hän oli paras. Toiseksi - tämä tärkeämpi pointti - olen kovin kiintynyt Ariannaan ja haluan kovasti pelata hänellä :--D



Tässä hieman kuvaa Yvesistä. Hän on oikeastaan hyvin suloinen ja herttaisen oloinen vanhus. Yvesin tavoin myös talo oli uudistunut. Jättäkäämme tarina hetkeksi aikaa omaan nojaansa ja tutkikaamme taloa hieman tarkemmin - eikä sitten sanaakaan, etten osaa ottaa hyviä esittelykuvia huoneista, tiedän sen jo ;DD



Talo edestäpäin. Huomatkaa tyylikäs tuuliviiri katolla!



Talo takaapäin.



Kun astuu sisään Cappelien taloon, tulee ensimmäiseksi olohuoneeseen, josta lähtevät portaat kohti yläkertaa.



Olohuone toisesta kulmasta, josta katsottuna näkyvät shakkilauta, puhelin ja etualalla oleva möntti, jota kutsukaamme kirjahyllyksi.



Keittiö, jossa myöskin vanhentunut Irina on laittamassa hieman välipalaa. Keittiön sisustuksessa suosittiin keltaista ja puuta, Irinan toiveesta.



Talon vaaleampi kylpyhuonen, jossa suosittiin Yvesin pyynnöstä mahdollisimman avartavia värejä, enimmäkseen valkoista ja harmaata.



Kylpyhuoneen toinen laita, elikkäs tyylikäs suihku ynnä käsienpesuallas.



Yvesin ja Irinan makuuhuone. Huone on lievästi tyhjä - vain sänky, naulakko ja maalausteline. Syy: rahoja jäi käteen ainoastaan 40 simoleonia, joten edes lamppuja ei saatu...



Ariannan ja hänen tulevan puolisonsa Jamin - ellei herra kieltäydy kunniasta - makuuhuone. Tyhjä sekin muttamutta, kaikki tarpeellinen on.



Lastenhuone. Selvästikin suunniteltu tytölle, mutta mikseivät pojatkin mieltyisi vaaleanpunaiseen pallokuosiin?



Lastenhuone toisesta kulmasta.



Ja sitten alakerran viimeinen huone. Nimittäin iki-ihana minivessa! Värisävyiltään hieman erilainen kuin kylpyhuone, mutta käyttökelpoinen siitä huolimatta.



Ja sitten yläkertaan. "Yläkerta" käsite tarkoittaa tätä yhtä ainoaa huonetta, josta löytyy kaikkea kuntolaitteesta...

...pianoon ja bassoon sekä...



... samanlaisiin sohviin kuin alakerrassa. Väri on tosin erilainen, koska vihreä ei oikein sopinut tähän huoneeseen. Mutta se oli siinä. Nyt, kun paikat ovat hieman tutummat, pääsemme takaisin tarinaan.



Arianna halusi laittaa tyylinsä paremmaksi. Hän leikkautti hiuksensa sekä vaihtoi meikit ja vaatteet. Hänen kauneutensa tuli nyt esiin entistä paremmin.



"Entäs se Jami?" Yves kysyi ruokailun yhteydessä. "Oletteko jo kihloissa?" "Tuota... eh, emmehän me vielä... tai siis... suunnitelmia on mutta..." Arianna soperteli. "Eiköhän me mennä kihloihin tässä jossain vaiheessa." Sen enempää asiasta ei puhuttu, vaikka Yves yritti aina vaivihkaa kääntää puheenaiheen Jamiin ja Ariannaan.



Arianna oli jättänyt opiskelunsa kesken Jamin vuoksi. Nyt hän oli kuitenkin sitä mieltä, että opiskelu oli paljon tärkeämpää kuin perheen perustaminen. Sitä se tietotavoite teettää. "Näissä kirjoissa on paljon kaikkea mielenkiintoista", Arianna nauroi itsekseen. "Tässäkin kerrotaan, kuinka korjataan suihkun putkistot!"



Arianna löysi seuraavana aamuna työpaikan nyyppänä. Kaikki tuntui menevän mainiosti heti kun se asia oli saatu hoidettua!



Irinalla ei mennyt aivan yhtä hyvin. Hän oli jämähtänyt paikalleen, eikä ylennyksiä tullut millään. Mielessään Irina oli jo hyvästellyt toiveet uran huipusta. Hän oli todellakin pienen piristyksen tarpeessa.



Arianna tiesi, että hänen äitinsä odotti hänen kosivan Jamia. Niinpä hän rohkaisi itsensä ja soitti rakkaimmalleen. "Minä tulen mielelläni", Jami sanoi iloisesti. "Olen kaivannut sinua niin kovasti." "Minäkin sinua", Arianna sanoi ja sulki puhelimen.



Lienee sanomattakin selvää, että jälleennäkeminen oli varsin lämmin. Tervehdyssuukko oli hyvin pitkä, eivätkä nämä kaksi olisi millään halunneet irrottautua toisistaan.



"Minä olen tässä vähän miettinyt että..." Jami aloitti varsin flirttailevaan äänensävyyn. "Jospa me muutettaisiin yhteen. Minulla on kaunis kartano tuolla Venetsian laitamailla, ja siellä olisi kylliksi tilaa meille molemmille." Arianna kieltäytyi muuttamasta mihinkään. Hänen tulisi elää koko loppuikänsä tässä talossa, niin korkeinta tahto - elikkäs minä - oli määrännyt. Niinpä Jami muutti asumaan Venetsiankatu 1:seen tuoden mukaan hieman vajaa 20 000.



Jamin tuomilla rahoilla somistettiin pihaa. Tästä näkee aikas hyvin, kuinka nopeasti Cappelien piha täyttyi puista.



Lopuilla rahoilla ostettiin poreamme talon takapihalle. Se oli Ariannan mielestä hyvin romanttista, poreamme kauniiden kukkapuskien keskellä. Jamilla oli tapansa mukaan mielessä hieman erilaiset asiat, mutta ei siitä sen enempää.



Arianna teki muuton kunniaksi herkullista marjapiirakkaa. Ensimmäinen piirakka tosin paloi pohjaan, mutta toinen onnistui jo paljon paremmin. Arianna toivoi, että piiras olisi Jamin mieleen. Ehkäpä Jami suostuisi...



"Kihloihin?" Jami kysyi ihmeissään. "Arianna-kulta, minä... en ole vielä valmis." Ariannan mieliala laski. Mitä hän oli tehnyt väärin? Miksei Jami suostunut? Oliko... oliko Jami ehkä kyllästynyt häneen?



Jami suostui sentään harkitsemaan asiaa. "Ymmärräthän, että vaikka pidän sinusta kovasti, niin en ole vielä valmis sitoutumaan mihinkään", hän selitti. Ariannan oli niin Jamin pauloissa, ettei hän voinut muuta kuin nyökytellä. Tyttörukka, aivan sekaisin Jamista...



Kun Yves tuli kotiin, hän löysi Ariannan ja Jamin varsin *köhköh* lämpimistä tunnelmista. Kun kaksikko viimein huomasi Yvesin, molemmat lehahtivat yhtä punaisiksi kuin Jamin hiukset. "Me... ikäänkuin..." Jami aloitti. "Me odotettiin sinua, isä", Arianna sanoi ja vilkaisi hädissään Jamia. "Me päätettiin mennä kihloihin."



Jami oli vihainen Ariannalle, joka teki juuri niin kuin hän itse ei olisi halunnut. Mutta hän ei voinut olla ajattelematta asian hyviä puolia: hän pääsisi asumaan kunnolliseen taloon! Hänen tarinansa suuresta kartanosta olivat olleet vain vitsailua, tosi asiassa hän oli asunut viimeiset viikot kadulla.



Pari meni suoraa päätä naimisiin. Mitä sitä nyt turhia viivyttelemään, pitää takoa kun rauta on kuumaa.



Irina ei ollut yhtä iloinen tyttärensä naimisiinmenosta kuin voisi luulla. Hänen mielestään Jamissa oli jotain... epämiellyttävää, niin juuri. Hän ei voisi kuvitella, että moinen mies olisi hänen lapsenlapsiensa isä. Sen näköinen kaveri varmastikin pakenisi, mikäli saisi lapsen ja jättäisi Ariannan yksin huolehtimaan pienokaisesta.



Arianna ja Jami olivat kuin huomaamattaan kulkeutuneet poreammeen lämpöön. Ja kaikki varmaan tietävät, mikä on yhtälön Arianna + Jami + poreamme ratkaisu?



Juuri niin, tiesin, että tiedätte.



Ulkona tuli kuitenkin nopeasti kylmä, joten parin ei auttanut muu kuin siirtyä sisätiloihin.



Yves ja Irina nukkuivat sikeää unta, täysin tietämättöminä toisen makuuhuoneen tapahtumista. Irinan ilmeestä voisi kyllä kuvitella kaikkea muuta, sen verran iloisesti virnuilee. Vaikka hän ei pitänyt Jamista sen enempää kuin pinkeistä rotista, halusi hän saada lapsenlapsia.



Arianna häpesi itseään. Hänen olisi pitänyt pystyä hillitsemään itsensä, vaikka Jami olikin ihana. Ja jospa hän oli tullut raskaaksi? Kestäisikö hän sen? Mutta jos hän olisi raskaana, hän ei pääsisi töihin. Ajatus masenti Ariannaa. Ajatus masenti Ariannaa hyvin paljon.



"Äläkä sitten yritä luistaa velvollisuuksistasi, jos Arianna saa sinun lapsesi!" Irina raivosi Jamille. Hänestä tuntui hyvältä, kun hän näki Jamin ilmeen ja kuuli tämän hätäisiä selityksiä vastuun ottamisesta. Itse asiassa, hänestä tuntui paremmalta kuin koskaan ennen.



Ariannan ja Jamin hääyöstä oli jäänyt pieni muisto. Se muisto kasvoi todella lujaa vauhtia Ariannan vatsassa. Vaikka Arianna oli pelännyt tätä, hänestä ajatus äitiydestä oli varsin mukava. Hän muisti hyvin sen, kuinka Adelia oli ollut taaperoikäinen, ja kuinka hän oli pitänyt siitä pikkupallerosta joka tosin oli jo yliopistolla.



Ariannan vatsa kasvoi kovaa kyytiä. Jos se paisusi enää yhtään, hän tarvitsisi uusia vaatteita.



Jamikin alkoi tottua ajatukseen, että hän olisi pian isä. Kun hän ei vielä ollut löytänyt sopivaa työpaikkaakaan, niin hän voisi hyvin huolehtia pikku sinappikoneesta.





Kesken ruuanlaiton Jami kuuli kaameata huutoa kylpyhuoneesta. Ariannan synnytys oli alkanut. Nainen vain kiljui ja kiljui, eikä Jami osannut tehdä mitään muuta kuin hyppiä paikallaan ja hokea "mä oon isukki, mä oon isukki". Merkillistä, että myös Arianna saa esikoisensa vessassa - muistattehan, että Irina synnytti Ariannan samassa paikassa ;D



"Kyllä kannatti kestää se tuska", Arianna huokaisi katsellessaan pientä suloista poikavauvaa, joka makasi hänen käsivarsillaan. Seaniksi nimetty poika sai mustat hiukset Ariannalta, mutta iho ja silmät ovat Jamilta.



Jami sekosi Seanin syntymästä melko rajusti. Hän loikkasi ammeeseen, väänteli kaulaansa ja virnuili epämääräisesti. Arianna, soittaisitko ystävällisesti hätänumeroon, miehesi taisi saada jonkun kohtauksen?



Jami ihastui pienokaiseen oikopäätä. "Terve, pikku-Sean, minä olen isäsi ja minä tykkään sinusta ihan hirvittävän paljon!" Jami käytti kaiken aikansa Seanin leikittämiseen, mutta vaippojen vaihto ja muu vastaava ei "kuulu miehen töihin".



Niinpä Arianna oli se, joka syötti pojan ja vaihtoi ne kauheat vaipat. Hän teki sen mieluusti, koska halusi taata Seanille onnellisen lapsuuden hellässä hoidossa.



Yvesillä oli ollut pitkä työpäivä, joten hän kuuli Seanin syntymästä viimeisenä. "Minä olenkin nyt sitten vaari, kehukaa pois, on se aikamoinen saavutus!" hän riemuitsi astuttuaan ulos autosta. Hänen työkaverinsa Benjamin sai odottaa kauan, ennen kuin pääsi itse ulos, sillä Yves oli kuin liimautunut kiinni maahan.



Jahasjahas, vai ollaan sitä nyt jo hommaamassa lisää lapsia, niinkö? Saanen muistuttaa, että Sean on vielä pieni ja tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa... tai no, omapahan on ongelmanne. Niin Arianna ja Jami päätyivät taas vällyjen väliin, soiko tuutulaulu, ken tietää.